Kaikutassu oli etsimässä uutta sammalta parantajan pesän suojakoloon. Oli vielä yö, koska metsässä oli hiljaista, kun Kaikutassu juoksi metsässä.
"Sammalta löytyy pienen lammikon läheltä reviirin keskiosassa", Kaikutassu toisteli sanoja ääneen.
Pian hän pysähtyi. Kaikutassu kuuli hiljaista supinaa jostain aivan läheltä.
'Aurinkoklaani?', Kaikutassu mietti ensin, mutta hän haistoi vain multaa ja vettä.
Hän tassutti vähän matkaa ja siveli puita tunteakseen sammalta mutta hän ei löytänyt ollenkaan. Kaikutassu lähti toiseen suuntaan kunnes liukui kovaa vauhtia alas päin.
"Apua!", hän kirkaisi kunnes tömähti maahan.
Hän tunsi polkuanturoissaan multaa ja soraa.
'Missä minä olen?', Kaikutassu mietti hätääntyneenä.
Hän kuuli veden liplatusta kauempana. Kaikutassu asteli eteen päin kunnes käpälät osuivat johonkin kosteaan.
"Mitä tämä on?", Kaikutassu kuiskasti edelleen häkeltyneenä.
Hän jatkoi syvemmälle veteen kunnes aisti jotain valtavaa edessä päin. Kaikutassu törmäsi johonkin kovaan ja kylmään ja hän voihkaisi.
Kaikutassu vilkaisi kovaan asiaan uudelleen ja älysi näkevänsä.
"Mitä-?", Kaikutassu ehti aloittaa, kunnes hän kuuli supinaa suuren melkein läpinäkyvän kiven keskeltä.
"Yksi viidestä on ainoa näkevä.", hän erotti kuiskauksen ja Kaikutassun näkö pimeni jälleen.
BẠN ĐANG ĐỌC
Soturikissat- Katse tähdissä
Viễn tưởng>>Yhdestä tulee viisi, neljä yhtä ja yksi omaa polkuansa kävelevä<< Nuoret Ukkosklaanilaiset Kaikutassu, Myrskytassu ja Kultatassu ovat juuri saaneet oppilasnimensä, mutta pian he älytävät että ei ole ihan tavallisia kissoja. Kaikutassu ja Myrskytas...
