Kaikutassu heräsi märkänä ruoholta. Hän haistoi vieressään suuren sammalkasan ja nousi ylös.
"Nukahdinko minä?", Kaikutassu mietti ääneen ja kuuli lintujen sirkutuksen. "Voi ei! Aamu on tullut."
Kaikutassu otti puolet sammalista ja lähti juoksemaan kohti leiriä. Hän törmäsi kahteen puuhun kunnes pääsi takaisin leiriin.
"Kaikutassu! Olet kunnossa.", Marjaviiksi huusi kovaa ja juoksi hänen luokseen.
"Sinähän olet ihan märkä!", Marjaviiksi jatkoi ja alkoi nuolemaan hänen turkkiaan.
"Saatoin nukahtaa.", Kaikutassu sanoi uskomatta itse sanojaan.
"Hölmö pentu. Tämän takia sokeita kissoja, varsinkaan oppilaita ei pitäisi päästää yksin metsään.", Havukynsi istahti tämän vierelle.
"Ei se sokeudesta johdu että nukahdin! Sitä ei tarvitse tuoda joka ikisessä asiassa esille. Olen selvinnyt tähän asti elossa ja haavoitta ja selviän jatkossakin.", Kaikutassu sähähti, ravisteli emonsa kielen pois turkiltaan ja tassutti Myrskytassun hajun suuntaan. Hän muisti näkynsä ja kipitti nopeampaa.
"Myrskytassu, seuraa minua.", Kaikutassu sanoi ja loikki taas ulos leiristä.
"Et ikinä arvaa mitä löysin ennen kuin nukahdin!"
"No?", Myrskytassu haukotteli väsyneenä.
"Tule nopeampaa niin näet."
Pian Kaikutassu ja Myrskytassu olivat kohdalla mistä Kaikutassu putosi.
"Mitä tässä edessä on?", Kaikutassu kysyi ja asteli varovaisemmin tunnustelemaan maata.
"Jyrkkä tunnelin suu.", Myrskytassu käveli hänen vierelleen.
"Tule. Seuraa minua.", Kaikutassu hoputti ja astui tunnelin suulle ja alkoi taas liukumaan alas päin. Pian sisarukset olivat molemmat tömähtäneet maahan ja Kaikutassu kuunteli tuttua veden liplatusta.
"Tänne päin.", Kaikutassu hihkaisi jännityksestä.
"En usko että tämä on hyvä idea.", Myrskytassu kuiskasi.
"Täällä on ihan turvallista. Tule jo!"
He kipittivät kunnes Kultatassu tunsi saman kylmän veden käpälissään.
"Katso eteesi. Mitä näet?", Kultatassu kysyi ja vilkaisi taaksensa.
"Pimeää."
"Mene lähemmäs.", Kultatassu hoputti ja häntä jännitti kuulla sisarensa reaktio suureen kristalliin.
"Iso kivi? Toitko sinä minut maan alle yhden kiven takia? Haluan pois täältä nyt.", Myrskytassun raskaat askeleet kuuluivat, kun hän palasi lammikosta kuivalle mullalle.
'Eikö se hohda?', Kultatassu ajatteli typertyneenä.
"Anteeksi.", Kultatassu kuiskasi ja lähti laahustamaan takaisin.
"Odota. Kuuletko tuon?", Myrskytassu sanoi yhtäkkiä ja Kultatassu höristi korviaan.
"En. Mitä kuulet?", Kultatassu jännitti lihaksensa.
Oli hetken hiljaisuus ennen kuin Myrskytassu aloitti: "Ennen klaanien haihtumista valo ja voima näkevät toisensa sokeana. Onko tuolla joku kissa joka on ihan mäyrän raatelema? Kukaan normaali ei puhu noin."
"En usko, enemmänkin ehkä hohtavia kissoja."
"Ai niinkuin Tähtiklaanissa?", Myrskytassu kysyi kuiskaten.
"Varmaan.", Kultatassu sanoi ja häntä alkoi väsyttää.
Hän kuuli Myrskytassun haukottelevan, ja ennen kuin hän oli nukahtamaisillaan hän haistoi tutun hajun.
'Aurinkoklaani?', Kultatassu hätääntyi mutta raskaat silmäluomet painuivat umpeen.
JE LEEST
Soturikissat- Katse tähdissä
Fantasy>>Yhdestä tulee viisi, neljä yhtä ja yksi omaa polkuansa kävelevä<< Nuoret Ukkosklaanilaiset Kaikutassu, Myrskytassu ja Kultatassu ovat juuri saaneet oppilasnimensä, mutta pian he älytävät että ei ole ihan tavallisia kissoja. Kaikutassu ja Myrskytas...
