Luku 12

1 0 0
                                    

Kultatassu tassutteli Hopeakuun vierellä etsimässä yrttejä. Kielekelaulu käveli taaempana vartioimassa heidän selustaansa Aurinkoklaanin varalta.
"Tuolla on kissanminttua!.", Kultatassu hihkaisi ja loikki nuuskimaan sitä.
"En tiennyt että siellä sitä kasvaakaan.", Hopeakuu naukaisi ja käveli Kultatassun vierelle. "Tätä on todella paljon. Hyvää työtä Kultatassu."
Kultatassun sisällä virtasi energiaa ja hän poimi yrtit ja loikki eteen päin.
Kultatassun silmäkulmassa välähti ruskea olento ja hän pysähtyi.
'Onko tuolla joku?', Kultatassu höristi korviaan mutta ei kuullut mitään. Hän jatkoi matkaansa kunnes Hopeakuu huusi että he kääntyvät takaisin. Pian Kultatassu huomasi selvästi ruskean kissan seisomassa kauempana.
"Hopeakuu, minun täytyy käydä tarpeillani. Voisitko ottaa nämä yrtit?", Kultatassu sai sanotuksi ja laski yrtit maahan. Hän juoksi tutun kissan luo ja hihkaisi: "Haukkalento!"
Kultatassu meni suuren ruskean kollin luo.
"Luulin että tapaisimme vain unissa! Luulin aina että et ole oikea kissa!", Kultatassu mittaili kollia ja Haukkalento naurahti.
"Olet näemmä päässyt parantajaoppilaaksi. Onneksi olkoon, tiesin että pystyt siihen.", Haukkalento kumarsi ja istahti.
Oli hetken hiljaista kunnes Haukkalento sanoi: "Sinun kannattaa mennä. Tapaamme vielä joskus."
Kultatassu nyökkäsi, heilautti häntäänsä ja kipitti takaisin Hopeakuun perään.
"Mikä sinulla kesti?", Hopeakuu katsoi Kultatassua ja Kultatassu hätkähti.
"Öö.. ummetus.", Kultatassu pisti korvansa luimuun ja käveli koko loppu matkan hiljaa leiriin.

Soturikissat- Katse tähdissäWhere stories live. Discover now