If I Can't Love U I'll Hate U Instead

7. Oon auki

Milos

Istuin säkkituolissa selaten puhelintani. Ei siellä mitään kiinnostavaa ollut, mutta kyllä se ajan tappajana toimi.  Pääni retkotti taaksepäin ja pidin puhelintani suoraan ylöspäin kasvoistani. Riven oli lähtenyt hakemaan ruokaa keittiöstä, odotellessa minulla ei ollut muutakaan tekemistä joten säkkituolissa rötkättäminen söi aikaa mukavasti.
Ja niinhän se tekikin ja ei mennyt kauaa kun Riven tuli huoneeseen tarjottimen kanssa. Hän taiteili oven kiinni jalallaan ja sijoitti tarjottimen sitten pienelle lasipöydälle ikkunan eteen.
Hän nakkasi tarjottimelta oluen syliini joka aiheutti sen että puhelimeni lensi refleksin tullessa suoraa haarusväliini. Riven naurahti ja aukaisi oman punaiseen tölkkiin pakatun oluensa ja istui tämän pelituoliin.
Nostin puhelimen sivuun ja aukaisin tölkin itsekkin.

"Pitäskö meijän vaikka kahtoo joku leffa, mietin kliseisesti jotain kauhun tapasta", Riven sanoo ja päädyn nyökkäilemään pienellä virneellä.

**

Istuimme kyljekkäin sohvalla tuijotellen Rivenin isän Henrikin ja tämän äitipuolen touhuja.
"Tehän pojat pärjäättä nyt, olisi ollut mukava tutustua enemmän sinuunki Milos, mutta sitten seuraavalla kerralla", Heidi sanoo lempeästi hymyillen ja työtää vaatteita raivokkaasti laukkuunsa.
"Onhan Usvan valjaat pakattu?", Henrik kysyy kiireisenä punatukkaiselta naiselta. Heidi nyökkää ja juoksee tämän ohi vielä näiden makuuhuoneeseen.
Riven pidättää nauruaan.

Henrik mulkaisee poikaansa ja virnistää sitten. Heillä oli hyvin paljon yhdennäköisyyttä. Molemmilla oli tumma tukka ja samallaiset tuimat kulmakarvat.  Tosi kovat kasvon piirteet ja leukalinja kin oli terävä molemmilla.
Rivenin isällä oli vain vaalean vihreät silmät, Rivenillä ne taittuivat lähes mustaan. Rivenin silmät olivat syvöt ja lämpimän pimeät. Kauniit. Se koristi tämän tuiman tummia kulmia. Totta puhuen hän oli hyvin karismaattinen.

"Niin se vaan näyttää tuo Milos olevan samallainen nyrkkeilysäkki ellei nyrkkeilijäkin kun tämä meidän Riven", hymyilen leveästi ja Riven painaa pääänsä käsiinsä.
"Vähä sinne päin", totean ja Henrik näyttää peukkuaan. Kai se on tämäkin tapa suhtautua asioihin.

"Joo eiköhän me aleta kahtoo elokuvaa", Riven sanoo myötähäpeissään. Tapsutan tämäm polvea muutaman kerran. Nappaan sohvan päästä tyynyn ja lyön sen Rivenin kylkeen kiinni. Painan selkäni tyynyä vasten ja otan mahdollisumman mukavan asennon sohvalla.

"Jos me katotaan vaikka tää?", hän sanoo kysyen. "As above so below?", sanon elokuvan nimen mietteliäänä. Riven katsoi minua purren huultaan, kuin tämä olisi hermostunut.
"Joo tää käy", vastaan luettuani pikkutekstin elokuvasta. Tämä antaa itsensä hengittää taas.
Riven painoi nuolta ja leffa alkoi pyöriä. Minua alkoi jo pelottaa, en ollut mikään vahvin kauhu elokuvuen katsoja.

Elokuva oli vasta alkutaipaleella, ja se oli muuttunut kovinkin ahdistavaksi. Katakombit ei kuulostaneet muutenkaan mitenkään houkuttelevilta, niin se kun tämän elokuvan tapahtumat lisäsivät siihen tapahtumapaikkaan, olin jo kananlihalla.
Jatkuvasti odotin tämän pelottavan oudosti käytäytyvän miehen tekevän jotain.
Säikähdin puhelimeni viestiääntä, ja sain oivan tekosyyn olla hetkeen katsomatta tätä epäpelottavaa ohjelmaa. Riven otti minua ohuesta nilkastani kiinni ja puristi hampaitaan. Hän oelkäsi siis yhtälailla kuin minäkin. Tämä piti silmiään sirillä, ja odotti jump scaren tulevan. Niinhön se sieltä lopulta tulikin ja koditon mies alkoi hakata nuoren naisen päätä portaisiin. Ricen karjui ja painoi päänsö kainalooni. Alan nauraa ja hätääntynyt Heidi joka oli ollut pakkaamassa laukkuja autoon, juoksee olohuoneen aukolle.

"Onkohan tämä pojat ihan teille tehty?", Henrik tulee olohuoneen ovelle ja kiertää kätensä Heidin selän taakse. "On on", Riven vakuuttelee, en pysty pidättelemään nauruani.
Henrik ja Heidi katsovat toisiaan huvittuneina. "Koittakaa pärjätä, me mennään", he toteavat ja lähtevät vilkutellen pois. Virnistän Rivenille.

Hymyluoppani olivat nyt suuremmillaan kuin koskaan.
Pudistin päätäni ja painoin pääni puhelintani kohden katsoakseni viestin tuojan. Emil.

"Ääm, Riven?", sanon kysyvänä. "Hmm?", hän hymähtää ja vaihtaa asentoaan enemmän naama minuun päin. "Haittaako jos Emil tulee tänne, en vihtis vaa jättää sitä oman onnensa nojaan ku just saatii sovittua", sanon ja Riven nyökytelee hymyillen.

Riven nousee istumaan kunnolla ja kurkottaa kaukosäätimeen. Hän laittaa elokuvan pois. "Katotaa vaikka tätä", hän toteaa ja laittaa sitten säätimen muualle.

**

Olin noussut aukaisemaan Emilille oven. Itse olin kävellyt keittiöön vatsa kuristen. Olin tosin syönyt tosi huosti tänään. Usein en tullut huomanneeksi nälkää, ennen kuin veren sokerit menivät niin alhaalla että tuntui päässä asti.
Usein en tullut huomanneeksi tunteita, esimerkiksi että saatoin olla ihastunut tai vain vähän tykästynyt, kiinnostunut? Joka taoauksessa, ihastuminen ei ollut normaalia minulle. Kati oli ensimmäinen kenen kanssa seurustelin.

Otin puukon laatikosta, aukaisin jääkaapin ja otin kurkun ja muutaman porkkanan laatikosta, ja aloin pilkkoa ensin  kurkkua viipaleiksi. Porkkanat pitäisi vielä kuoria.
Riven käveleen taakseni ja käännän päätäni nähdäkseni tämän. Kuitenkin
Vahingossa leikkaan samalla itseäni sormeen, terävä kärki ottaa minulta palan sormen päästä ja kynnestä mennessään.
En tunne kipua, mutta en uskalla myöskään katsoa. Painan silmäni kovaa kiinni ja päästän puukosta irti. Se kolahtaa tarjottimeen ja jää köllöttelemään siihen.

Riven ottaa pyyhkeen alakaapin ovesta ja painaa sen sormeni ja nyrkkisnä väliin. En kerkeä edes ajatella kun Riven lähtee liikkeelle ja aukaisen silmäni, kuitenkaan en uskalla vielä katsoa sormeani jossa nyt on alkanut tuntua pieni paine ja tykytys.
Katson vain Riveniä silmiin. Emil tulee olkkarista käytävään jota pitkin Riven kuljettaa minua kohti vessaa. Näin huolen Rivenin silmissä.

Minut istutettiin pöntölle ja Riven otti varovasti pyyhkeen sormeni päästä pois. Hän irvistää jolloin säikähdän ja automaattisesti käännän katseeni sormeeni. Sormeni kylkeä pitkin valui punainen vana ja sormestani oli tullut tasainen toiselta puolelta. Hätäännyn hiukan ja alan aukomaan suutani etsien sanoja.

"Oo vaa ny ihan paikallaa, nii puhistetaan se, sä et sitte leikkaa kurkkua enää", Riven sanoo vakavana. Riven kaataa desinfiointi aineta pullosta jonka kyljessä lukee "ei kirvele". Vitut, Ricenin kaataessa sitö sormeeni, teki pieleni kaivaa silmäni ulos päästäni. Suhahdin ja irvistin ja Riven irvisti myls nyökkäillen. "Ketä tolla myrkyllä yritetään huijata ku siinä lukee ettei se kirvele", kysyn vittuuntuneena.

"Lapsia", Riven sanoo ja nyökkää päällään minua kohden.
Tämä kaivaa ensiapukaappia ja ottaa sieltä haava teippiä ja jotain muuta. Tämä ottaa pienen palan jotain valkoista ristikkokangasta ja painaa sen haavan päälle. Sitten tämä kierittää jonkun valkoisen tytteron siihen päälle ja vielä muutaman haavateipin palasen koristeeksi.

"Dodiih", tämä sanoo ja nousee. Katson paketoitua sormeani, en tiädä mitä ajatella. En kuuku keittiöön.

Lähden kävelemään olohuoneeseen jossa Emil istuu rauhallisena. Lösähdän sohvalle.
"Se tykkää susta", Emil toteaa hiljaa.

"Täh?", hätkähdän, kuka tykkää?

"Riven tykkää susta, kyllähän sen näkee heti", Emil selittää ja pudistan vain pääräni. "No eihän sun hetero aivot tajuu tollasta", Emil sanoo kuin selittäen itselleen miksi en tajua.
"Sä tiiät että mä en oo hetero", sanon pyöräyttäen silmiäni.
"Ai et vai?", hän on ihmeissään ja koskettaa kiharaa tukkaansa.
"Mä oon auki", totean.
"Au-ki", hän on ymmällään.

"En tiiä mistä tykkään, en tiiä oonko pan, bi, kokonaan tyttöihin tai poikiin päin, joten päätin et oon auki, ihan sama mitä tulee vastaa nii oon myönteinen, en estä ihastuvani joidenki joidenki muottien takia, annan haluhen ja tunteiden olla auki", kerron ja Emil nyöhyttää.

"Mutta tosta sun Riven jutusta vielä, eihän se voi mitenkää olla mahollista, ollaan tunnettu joo joku hetki, mutta ollaan juteltu vaa joku 4 päivää", totean. Emil on epäileväinen.

"Mun tutka ei petä."

"No usko et jos se on totta nii se on yksipuolista."

Kiitos kun luit♡