If I Can't Love U I'll Hate U Instead

22. 1234xx

Milos

Olin kieltämättä yrittänyt soittaa Rivenille kymmeniä kertoja. Joka kerta se meni lopulta vastaajaan. Luuri piippasi kolmekymmentä sekunttia ja nainen jatkoi saman litanian luettelua. Olin oppinut sen ulkoa, jopa ruosiksi. Lopulta puhelin ei yhdistänyt enää, akku loppu tai sammutettu.
En ollut vihainen, enintään hämmentynyt. Hän vaikutti normaalilta ja rauhalliselta aikaisemmin puhuessamme. En nähnyt pojan eleissäkään mitään erikoista. Pahinta on että en tiennyt johtuiko tämä minusta, olinko sanonut jotain mistä hän loukkaantui. Jos hänestä aamuinen oli virhe ja hän tuli katuman päälle eikä kehtaa enää nähdä minua. Tietämättömyys on perseestä.

Nakkasin puhelimeni sängylleni, se pelottavasti pomppasi patjasta ja lensi aivan sängyn toiseen päähän. Kerkesin jo säikähtää että se kimpoaa pitkin seiniä, ja lopulta läpäisee ikkunan, ja lopulta osuu naapurin uutta kiiltävää mersua takalasiin.
Naapurin ei kovin tarvitsisi miettiä mistä puhelin olisi lentänyt, emme olleet mitään parhaita kavereita.

Sammuin kerran rappuun tämän oven eteen, hän myöhästyi työhaastattelusta takiani, olin myös laittanut roskani sekajätteeseen enkä kierrättänyt, tästä nousi kova haloo.
Onneksi hän asui kerrosta alempana, niin en ainakaan häneen törmäisi niin useasta. Muutaman kerran olen sattunut samaan aikaan hissiin.
Tulnnelma oli vanoinkuvaamattoman kireä. Saatoin vain nähdä päässäni, kuinka ovien suljettua hän alkaa kuristamaan minua punaisella kravaatillaan.

Kävelin keittiöön ja huomasin turkoosin muistilapun pöydän päädyssä. Kuularki kynä oli tippunut lattialle, ja oli vyörynyt pöydän alle. Laskeuduin kontalleen ennen lapun tutkimista ja kurotin kynään pöydän alla. Noustessani kolautin takaraivoni tummaan puiseen pöytään, hyvä että siitä ei palaa haljennut.
Irvistin ja hieroin päätäni. Nappasin paperin palan pöydältä ja tuijottelin hälpistyneenä numeroita ja kirjaimia paperilla. 1234xx, mitä vittua tuon pitäisi tarkoittaa. Vikalisin lapun kääntöpuolta mutta se oli tahraton, puhdas, tyhjä. Lähdin kävelemään lappu kädessä kohti huonettani, minne olin puhelimeni viskaissut. Nakkauduin selälleen sänkyyn ja nappasin puhelimeni käteeni. Pistin vielä Rivenille viestiä kysyen mihin hän oli kadonnut, ja mikä tämä lappu oli. Luulin hänen tietävän etten ole penaalin terävin kynä, en ymmärtänyt tämmöisestä vihjailusta mitään. Minulla oli lappu jossa oli numeroita ja kirjaimia. Olen yksinkertainen, olen joko lyijykynä tai joku pääväreistä oleva värikynä, keltainen, sininen tai punainen. Tai ehkä olin mustavalkoinen, en tiedä. Tai sen tiedän että olen tylsä, ja Riven oli terottimeni.

Koiton käyttää aivojani, mutta en vain saanut päähäni, mihin se voisi viitata. 1234, Pin-koodini, xx meinasi kai suudelmia. Mutta en uskonut näiden tietojen johtavan mihinkään.
Nousin istumaan ja laskin paperin yöpöydälleni, toivoen että vastaukset kysymyksiini selviäisi mahdollisesti tämän päivän aikana.
Päätin ottaa päikkärit, koska minulla ei ollut muutakaan tekemistä. Jospa asiat selviäisivät sillä välin.

**

Kahteen päivään Riven ei ollut esittänyt mitään elon merkkejä. Tosiaan olin alakanut huolestua, ja olin melkein jo mennyt hänen ovelleen koputtelemaan. Hän kuitenkin oli lukenut viestini, mikä meinasi että hän on ollut kuolleena vasta päivän, viestien lukemiseen meni päälle vuorokausi. Tai ehkä hän kuoli juuri viestien avaus hetkellä, sillä ei vastannut mitään. Näin ainakin toivon sillä en hyväksy ignooraamista, missään muodossa.

Istuin Emilin kanssa puistossa. Edelleen alaikäikäisinä yksilöinä. Itse täyttäisin ensikuussa eli elokuussa. Emil vasta joulukuun 13.
Ryystin toista purkkia tyhjäksi ja nakkasin sen vieressäni tönöttävään vihreään roskikseen.
"Mä en ymmärrä mitä mä tein?!", tuhahdan pojalle joka raivoisasti imee pilliä. Itse tökkään omaani kolmanteen mansikka trippiin.

"Mitä te teitte sinä aamuna?", hän kysyy rennosti jolloin minun oloni on kaikkea muuta paitsi rento. Vedin mehuani antaumuksella suuhuni nielaisten suuria määriä kerrallaan saaden aikaan äänen. Vilkaisin poikaa nopeaa suurilla silmilläni. Hän jättää vastaamatta, mutta nyökyttelee arvatessaan tapahtumat.
"Aivan", hän hetken päästä tokaisee ja yrittää peitellä virnettään.

"No jättiks se mitää, ookko pistäny viestiä?", hän kyselee, en tiedä oliko hän tosissaan kiinnostunut vai yrittikö hän vain ystävällisyytensä nimissä kysyä ja esittää kiinnostusta. Hän kateli minua mietteliäänä.
"Kysytki vielä!", huudahdan dramaattisesti ja nojaan puiseen höyläämättömään penkin selkänojaan. Maali oli rapistunut pois, ja pienet jäljelle jääneet palaset lähtivat hipaisemalla. Jalkojeni vänistä bäkyi paljasta penkkiä ja sormella tökin niitä pois. Maalin rappaaminen oli rentouttavaa.

"Soitin sille tuhat kertaa, viestejä pistin sitäki enemmän. Se kattone viestit vielä, oon nii hämmentyny, en tiiä mitä oon tehny, tai jättäny tekemättä, ainut mitä se jätti oli se pieni muistilappu jossa oli vaa numeroita ja kirjaimia!", pojan silmissä häivähtää tietämys, mutta se ei tule korvien kuultaville. Hän sanoo ettei itsekkään tiennyt mistä voisi olla kysymys, tämä sipaisee kulmakarvaansa.

"No miten sulla menee?", kysyn, yrittäen vaihtaa puheen aihetta, ottaa jo päästä puhua Rivenistä kum en tiedä mistä on kysysmys. Poika huokaisee ja hymyilee.
"Noh, ihan hyvin, mutsi lähti kauan sitte kuvioista, niinku tiiät ja faija on ollu kauan uksin, toissa päivänä se esitteli mulle sen uuden naisystävän, ja sen pojan", poika kertoo näreissään. Hämmästyneenä kysym miksi se oli niin kauheaa ja hän huokaisee isosti ja katsoo minua ärsyyntyneenä. "No arvaa onko mulla viimesen kuukauden ollu sen pojan kanssa säätöä ja nyt siitä tyyliin tulee mun velipuoli tai jotain", Emil kertoo ja kaivaa taskustaan askin.

Tupakka sujahtaa nätisti hänen rohtuisten huulien väliin, ja syttyy sytkärin voimasta. Pyrkky sivelee pojan suuta keuhkoihin asti ja tulee tummana savuna ulos.
"Mikä tässä on että suhteet ei toimi sitte ei ollenkaa, luulet löytänees täydellisen kumppanin itelles, sielunkumppanin joka osaa lähes lukee sun ajatukset, sanoo ne sanat mitkä haluut kuulla, osaa jutella sulle muillakin ku joo ja okei vastauksilla, ja sitte ku seinään, sä et oo enää olemassa, tai sitte joku muu pilaa sen", kysyn huokaisten ja katson poikaa joka polttaa röökiänsä vieressäni. Hän nyökyttelee kertoakseen että on hyvin samaa mieltä kanssani.
"Miks asiat ei voi mennä vaa niinku elokuvissa, miksi asiat menee hyvin elokuvissa, annetaan ihan väärä kuva perus elämästä, vaikkakin vihaan surullisia loppuja.", Emil sopertaa ja painaa päänsä reisilleni.
"Alexandra, eli Antin exä, on kyllä kans yks lehmä", Emil tuhahtaa ja vetää viimeiset savut tupakastaan.

"Mitä se on tehny sulle?", kysyn ihmeissäni. Sipsuttelen Emilin tukkaa ja pyörittelen sormien väliin. Välillä hän tuhahtaa jq kertoo että tukistan tätä, jolloin tarkotuksellisesyi vetäisen tämän hiussoituvaa.
"Mä sanoin et se on lehmä, sen pitäs jonkertoo ettei mitään hyvää, se melkein sabotoi mun ja Antin suhteen!", draama queen kirkaisee ja nousee istumaan.
"Se on vasikka", hän jatakaa nyt vain hiljempaa mitä äsken.

_______________________________________

Semmonentämmönentommonen luku sittr tuli, yllättävän nopeaa vielä. Meinasin että oisin vasta huomen aamuna tämän julkassu mutta ootte ansainnu tän jo nyt illalla.

Ootta ihania, enkä vois parempia ja ihanempia lukijoita toivoa, saan teiltä aivan ihania kommentteja enkä tiiä että kuinka mä voin sen tarpeeksi selkeästi ja uskottavasti ilmaista. Mutta nautin teidän jokaisen kommentin lukemisesta ja vastailuista. Ja teille on tosi mukava jutella kommenttikentän puolella, vaikka se ei tarinaan liittyisikään. Nukkukaa hyvin pupuset <3 huomenna on uusi päivä, tovottavasti parempi kuin tämä ♡

Ps. Tolla siis meinaan että vaikka sulla ois ollu hyvä päivä jo tänään nii ei varmasti oo haittaa jos se on vielä parempi, tai jos on mennyt tänään heikommin, niin jospa huomenna menisi paremmin :)