If I Can't Love U I'll Hate U Instead

4. Se on noussu jo

Haluan vielä tähän alkuun korostaa että tän tarinan kirjottaminen on vaa semmosta rentoa hitaasti etenevää kirjottelua. En jaksa otta ressiä näistä ku se pukkaa nyt muutenki aika kovasti päälle. Joten toivon että ymmärrätte jos tekstin laatu vähä tökkii.

Milos

Riven katsoi minua kulmiensa alta, hän ei päästänyt sanaakaan, ekä aikonutkaan. Mutta toisaalta, en itsekkään uskonut että hän avautuisi minulle. Emme kuitenkaan ole ihan hirveän läheisiä. Mitä muutaman kerran lähi aikoina ollaan nähty, sekin ihan sattumalta.
Myönnän että päätimme yhdessä lähteä ottamaan kuppia eilen.

Tutustuimme juhlissa, Kati ja minä riitelimme jostain asunnon pihalla ja Riven saapui virnuilemaan, tämän käsi kietoutuneena Katin niskan ympärille. En tiennyt mitä hän silloin ajatteli mutta uskon, että olin hänen mielestään lähellä säälittävää.
En tiedä siitä sitten eilisen jälkeen.

Katselin Rivenin namaa jossa ei ollut kuin pieni mustelma ja ruhje leuassa.
"Enkö mä piessy sua yhtään pahemmin?", kysyn mietteliäänä. Hän virnistää ja pudistaa päätään.
Hän ottaa kiinni paitansa helmasta ja nostaa sitä. Mojova mustelma tämän kyljessä huokui kipua. Aloin nauraa.

"Varo ettei kusi nouse päähän", tämä toteaa ja virnistää. Kävelin hissin toiselta puolelta, ja nojauduin tähän kiinni, jättäen hänet seinän ja itseni väliin. Nostin leukaani niin että suuni oli suunnilleen tämän kaulan kohdalla. Henkäisin tämän kaulalle virnistäen. "Se on noussu jo", sanon sipisen tämän kaulalle.
Hissin ovet avautuivat ja astuin ulos, Riven jäi nojaamaan seinää vasten purren huultaan sen sisäpuolelta.

Sitten hän liikahti ja pudisti vain päätään. "Mullahan on sulle joululahja idea jo", tämä toteaa ja nostaa kätensä harteilleni.
"No hyvä jouluhan on jo kohta", sanon sarkastisesti nauraen. Juhannusta odotellessa.
"Matkaliput pöpilään", tämä toteaa ja aukaisee kerrostalon alaoven. Pyöräytän silmiäni, ja täräytän tätä kyynerpäällä kylkeen. Tämä pysähtyy ja kipuilee kylkeään. Kohta keskisormi kohoaa minua kohden ja se saa minut vain nauramaan.
Kyllästyn kuitenkin tämän draamailuihin aika nopeaa ja otan tätä vapaasta ranteesta kiinni ja lähden vetämään tätä jälleen kohti omaa tahtoani. Kävelytän meidät tielle, joka veisi meidät erääseen puistoon.
Huokaisin ja purin hultani. Hiljaisuus sai minut ajattelemaan äitini kertomuksia. En saattanut uskoa että tämä oli raskaana, ja että tämä oli pettänyt isääni.
En hyväksynyt pettämistä, mutta toisaalta en oikein hyväksynyt vanhempiani. Olin tuossa pienessä hetkessä tuntenut sympatiaa äitiäni kohtaan. Osasin kunnioittaa vanhempiani, vaikka heidän kanssa en tullutkaan kunnolla toimeen.

"Mitä mietit?", Riven kysyy ja katson tätä en osaa sanoa-ilmeellä. Hän hymähtää ja jää hiljaiseksi.

**

Kävelimme puiston penkkiä kohden. Ihmiset olivat keskiviikko fiiliksillä, örvelsivät, nauroivat ja onksentelivat nurmikko alueella. Poliisit taluttivat muutamaa sankaria maijaansa. Riven nauroi ja katseli kuinka yksi nuori juoksi hyvin kieroon yrittäessään paeta poliisilta. Jepari vain lähes käveli tämän perässä ja otti tämän hyvin helposti kiinni.
"Onko sulla juhannus suunnitelmia?", Riven kysyy ja naurahdan katsoen tätä kulmat koholla.

"Kysytkö nyt mielenkiinnosta vai sillä että tiiät et mulla on jotain ja koitat kalastella kutsuja sinne", Riven virnistää laittaen samalla kätensä reidelleni. Olimme hetken hiljaa, odotin hänen vastaavan. Olin menossa mökille. Serkkuni kutsui minut tänne mestaan viettämään juhannusta. Emme nähneet useasti joten kutsun saadessani olin hyviniloinen, en vain hänen näkemisestään vaan myös siitä, että pääsisin juhlimaan juhannusta oikein kunnolla.

"On mulla, ja voit tulla, jos hankit meille kyyin sinne", totean ja Riven on hiljaa. Sitten puristaa nopeaa reittäni. Kiljaisen, nostan välittömästi kämmeneni suuni eteen. Riven pidätti nauruaan edelleen käsi reidelläni.

"Helvetti", sihahdan ja hän syttyy nauruun. Pudistan päätäni edelleen häpeissäni, keski-ikäiset naiset tuijottivat edessämme häämöttävästä pöydästä kuiskutellen. Huomasin kuinka he vilkaisivat Rivenin kättä reidelläni mietteliäinä.
Katsahdin Riveniä joka kuin mielenilukien nyökkäsi ennen kuin ehdin edes kysymään mitään.

"Ota mua kädestä", hän sanoo sihahtaa jämptisti edelleen katosoen näitä naisia pöydässä. "Täh?!", tuhahdan ja hän vilkaisee minua nopeaa ja sitten kättään. Epäröiden ristin sormeni tämän kanssa. Hän puristi kättäni hennosti ja jatkoi naisten silmällistä tarkastelua. Nämä jatkoivat kuiskutteluaan.
"Paina sun pää mun olkapäälle", hän toteaa nyt vähän rennommin. Aloin ottaa kiinni Rivenin aallosta ja painoin pääni pojan olalle hymyillen. Naisten ilmeet muuttuivat ja he lähes hirvistyivät esitystämme.

"Haittaako jos pussaan sua otsaan?", Riven kysyy virnistäen. Pidätän nauruani. Katson tätä tämän olalta syvälle tämän silmiin. Virne nousee kasvoilleni ja päädyn vain kohauttamaan kulmiani.
Tämä toteuttaa sanansa ja hitaasti pussaa otsaani, oikein odottaen naisten kääntyvän katsomaan.

"Joo vittu lähetään", totean ja nousen rautaiselta penkiltä ja lähden kävelemään. Päästän Rivenin kädestä.

**

Istuin keittiössä. Kello näyttii yhdeksää, olin jäänyt yksin pyörimään kylille Rivenin lähtiessä vetämään omia polkujaan. Olin käynyt kirpputorilla shoppailemassa, ilman rahaa tosin.
Mummini joi viskiä minua vastapäätä olevassa tuolissa ja hengitti kovaan ääneen.
"Äittees meni jo nukkuun", mummi toteaa ja ryystää viskiä. Hymähdän.
"Sinun pitäs käyttää aurinko rasvaa, ihan punanen ohta, ja käydä suihkussa, näyttää että oot kävelly paskassa", vanha eukko sopertaa ja kittaa nestettä kurkustaan alas. Suuni vain loksahataa auki.

"Kiitti mummi", sanon sarkastisesti hymmyillen, mummi vain naurahtaa ja kaataa viskiä lisää lasiinsa. Otan pullon mimmini kädestä ja otan kulauksen suoraan pullon suusta.

"Älä kerro äitilles, se suuttuu", nainen sanoo hiljaa. Naurahdan kuivasti ja katson mummiani kulmat koholla.
"Ihan ku sillä ois oikeuksia sua arvostella, on seki toiminu paskasti, sää sentään oot huolehtinu tämmösestä ongelma nuoresta jo vaikka kuinka kauan, ja oot vielä pysyny järjissäski", kerron tälle.
"Totta."

Aurinko laski kauniisti tien toisellapuolella siaitsevien kerrostalojen taakse. Se nätisti kuitenkin vielä heijastui mummini kristallisen viskilasin lävitse ja joka taittoi valoa kauniisti kattoon ja keittiön tummiin kaapiston oviin.

"Mä lähen nukkuun, tai siis suihkuun", huokaisen ja nousen pöydästä. "Milo", mummini sanoo nimeni. Käännähdän ympäri tätä kohden hämmentyneenä.

"Et sinä mikään ongelma nuori ole, en tiedä missä olisin ilman sinua", mummini sanoo ja hymy leviää kasvoilleni. Kyyneleetkin melkein pyrkivät silmistäni. Kävelen mummini eteen ja pussaan tätä tämän harventuneeseen tukkaan.

"Samoin", sanon huokaisten.

En nyt jaksa selittää mitään :)
Kiitos kun luit♡