If I Can't Love U I'll Hate U Instead

24. Yökötät mua Riven

Milos

Kaaduin vasten Emilin autotallin valkeaa seinää, ja päästin itseni valua maahan. Paitani nousi kainaloihini, mutta annoin sen pysyä siellä. Nauroin yksinäni, olin surullinen, mutta olin niin surullinen että se jopa nauratti. Tyhmän kuuloista, tiedänhän minä sen. Juoma kädessäni kaatui nurmikolle ja alkoholi pitoinen tölkki alkoi tyhjentyä kovalla vauhdilla juuri leikatulle nurmikolle. Sen tuoksu oli rauhoittava, mutta itse ruoho tarttui perseeseeni ja värjäsi kämmeneni. Rauhallisesti nostin sen pystyyn, kun oma aikeeni oli selvitä Emilin ovelle. Koputtaa ja pistää ranttaliksi. "Ai hei Riven, mitä kuuluu? No kohta et kuule enää mitään kun lyön korvasi sohjolle" dialogin suunnittelu: valmis.

Kati aukaisee oven nauraen mutta nauru hälvenee kun tämä kohtaa juopuneet silmäni. Hänen katseestaan muuttuu ihmettelevä.
"Ootko sä humalassa?", Kati katsoo ihmeissään minua, sitten kelloaan ja kävelee korkeat korot allaan kopisten pitkin laatoitusta luokseni. Huomaako sen?
Oksennus pyrki suuhuni, mutta tein kaikkeni pitääkseni sen sisälläni. Hänen uusi blondattu tukkansa oli sotkuisella nutturalla ja punainen hiukan levinnyt huulipuna huusi kosiaa. Paita oli omaanikin lyhyempi, ja otetaan huomioon ettei tämän paita ollut kainaloissa asti.
Happamalla naamalla tuojotan lähestyvää tyttöä. Hän imettelee sitä, mikä ällöttää minua.

"Älä koske", riuhtaisen itseni irti Katista kun tämä ottaa minua olkapäästä kiinni. Kaadun vauhdista laatoitukselle melkein naamalleni. Juomani kaatuu jälleen, nyt vain kivetykselle. Nauran.
"Älä jaksa olla lapsellinen", nainen huokaisee ja laskee minihamettaan alemmas. Emil ja Riven sekä pari muuta oli saapunut sivusta seuraamaan tilannetta.

Tervetuloa katsoman elokuvan "Haista vittu Riven" ensimmäistä kohtaiusta jossa aiheutan itse kohtauksen.
Nainen repii minut ylös ja suuttuneena pukkaan tätä, ajattelematta loppuun asti. Kati kaatuu polvilleen laatoille ja parkaisee kivusta. Hänen polvensa aukeavat ja hän katsoo järkyttyneenä minua alhaalta. "Mikä vittu sulla on?" Lasittunein silmin hän tuijottaa minua, mutta tunteettomana katselen heikkoa naista maassa.
"Kusipää", sihahdan ja astun muutaman askeleen taakse päin kun Emil tulee kärttyisenä auttamaan Katia ylös. Mulkaisee minua äreänä. Vakavana tuijotan heitä. Emil kaivoi taskustaan paperia ja paineli sillä Katin polvien ruhjeita. Katsahdan Riveniin joka on yhtävakavana kuin hekin.
Lähden askeltamaan taakse päin, tuijottaen miestä. Se naurattaa minua.
Joka askeleella virneeni kasvaa kun pidän suoraa katsetta Riveniin joka yrittää vältellä sitä parhaansa mukaan. Tämän hiukan alistuva katse saa minut tuntemaan oloni voimakkaaksi ja voittamattomaksi. Todellisuudessa olen pikku kaupungin poika joka elää varjoissa, ketä harva tuntee, ja jos sattuukin minut tietämään, se on Katin ja Rivenin ansiota.

Näytän miehelle keskisormea jolloin hän saa terpeekseen ja lähtee kävelemään luokseni. Tämän tuima katse saa minut pakenemaan. Se siitä voimakkaasta ja voittamattomasta. Lähden juoksemaan karkuun ja sujahdankin talon taakse nopeaa luullen karistaneeni hänet. Nauran kun hän seuraakin minua. Lähden uudestaan juoksuun. Kuitenkin humalaiset jalkani eivät kulkeneet nopeampaa kuin selväjärkisen Rivenin. Nauran tämän otteessa kun hän tarraa paitani niskaosasta kiinni.

Riven katsoo minua pettyneenä. Väkisin pyyhin virneen kasvoiltani pidättäen nauruani.
"Mitä vittua Milos?", Hän sihataa ja painaa minut vasten talon tiiliseinää, pitän kättään pääni vieressä. "Käyttäydyt kuin lapsi". Hiljaa tuijotan häntä. Hymy hyytyi nopeasti ja lopulta päädyn sylkäisemään tämän kasvoille. "Yökötät mua Riven, yökötät".
Hän huokaisee ja päästää irti.
"Mitä sä oot mua moralisoimaan, sinä tässä oot perseestä", tiuskaisen ja puukkaan tätä.

Tölkki lentää kolmannen kerran maahan. Mutta tällä kertaa en sitä nostakkaan.
"Ei puhuta tästä Milo täällä, jooko?", Hän huokaisee turhautuneena pyöräyttäen silmiään. Hän kääntää selkänsä minulle lähtiessään kävelemään takapihalle.

Puristelen leukojani ja tarraan puolestani tätä paidan takaosasta. "Älä käännä selkääs mulle", sanon topakasti. Sain pettymyksen ja surun tunnetta tukahdutettua nauramalla, mutta kun tilanteessa nauru hyytyi, pääsi nämä tunteet enemmän pintaan, pois häneistään.
"Mä Milos tiedän että sä oot vihanen mulle ja Katille, mutta mä voin selittää sulle, ei meijän tarkotuksena ollu vaa satuttaa kaikkia", hän huokaisee jolloin päästän kuivan epäuskoisen naurahduksen suustani.

"Eikö muka, entä ne videot?", Aloitan.

"Mikä niiden tarkotus oli, entä ne Emilin jutut, eikö niissä ollu tarkotus satuttaa Emiliä."

Riven pysyy hiljaa, ja huomaan tämän tuojottavan ohitseni, selkäni taakse. "Se olin minä itse", ääni takaani sanoo, ja ympäri pyörähtäessä Emil seisoo takanani vakava ilme kasvoillaan. Hämmentyneenä tuijotan poikaa joka tunnusti itse kertoneensa itsemurha yrityksestään.

"Mä julkasin sen meijän suutelu videon, missä sä aluksi haukuit Romeon pystyyn", puolestaan Riven tunnustaa. Riven yrittää hymyillä minulle.
"Mä julkasin lähes kaiken muun, vanhoja kaunoja, ja ämmät tekee mitä ämmien on tehtävä", Emilin viereen selvinnyt Kati toteaa. Humalaiselta hämmennykseltä estyneenä aivoni eivät ole tavoitettavissa, enkä oiken pysynyt asioiden perässä. Lopulta en nöhnyt muuta vaihtoehtoa kuin oksentaa.

Oksennus lensi kaarella nurmelle, ja sitä alkoi tulviakkin sen jälkeen vauhdilla.
"Joo ei", kuului Katin ääni kun tämä poistui juosten korkkarit tällä kertaa käsissään. Riven ohjasi minut pihan reunaan ja kyykistyi viereeni katselemaan yökkimistä.
"Mä tiedän että sillon juhannuksena susta oli enemmän juttua sillä, Milos minä laitoin kaiken sen", hän tunnustaa silitellessään oksentavan minun selkää.

"Tiedätkö, mä muistan ku me ekan kerran tavattiin, siellä Katin juhlissa", kuulen tämän hymyilevän. "Olitte just eronnu ton rotan kanssa ja mä kattelin vieressä teijän sanaharkkaa", hän muistelee.

"Sä olit nii pippurinen että aiheutit mussa välittömästi semmosen syttymis reaktion", hän pyöritteli hiuksiani sormiensa ympärillä.
Hengästyneenä kaaduin selälleen maahan ja tuijotin Riveniä joka yritti saada sanojaan ulos. Hänen huulensa nykivät tämän yrittäessä muodostaa lausetta. "Mä oon aina ollut tietoinen etten ihastu vaan tyttöihin, mutta-"

"-mutta kun mä näin sut, tutustuin suhun, ja ihastuin, mä säikähdin kun se ei jääny vaan ihastumiseksi, joka kerta musta tuntu yhä enemmän etten voi pitää käsiäni susta erossa", tämä kertoo jolloin nousen istumaan katsoen tätä silmiin kiinnostuneena.
"Mä yritin tukahduttaa mun tunteita, laitoin niitä juttuja että kokisin sun kanssa syyllisyyttä ja sitä kautta mun tunteet jotenki sammuis?", Hän oli hermostunut, ei oikein voinut pysyä paikallaan.

"Mutta joka kerta me mentiin yhä pidemmälle ja se mun hakema syyllisyys vaa kasaantu siihen pisteeseen etten pystyny enää olemaan", hän huokaisee ja nostaa katseensa käsistään silmiini.

Huulillaan hän äänettömästi pyytää anteeksi pudistellen päätään katuvana. "Mä tiedän että oot vihanen, ja kyllähän mä sen ansaitsen", hän sanoo ja on jo nousemassa kun tarraan tämän takaisin istumaan.

"En mä oo vihanen, olin vaa pettynyt ja surullinen, ja kyllä mä koin että sä loukkasit mua", kerron jolloin hän nyökkää ja hymyilee pienesti. " Mutta en jaksa kantaa kaunaa, joten kyllä te anteeksi saatte, vaikkei tää ainoastaan mua koske", totean jolloin hän kertoo tietävänsä tämän.

"Mä kuitenkin tartteen vähä aikaa" katselen tämän silmiä, kosketan hellästi tämän poskea.

Kuitenkin vetäydyn ja nousen ylös, poistun taas oksentamaan.

En tiiiä yhtää oonko nyt tyytyväinen vai en, jotenki oon kadottamu mun tunteet kirjottaessa tätä. En jotenki yhtää saa sitä tunnetta tähän mitä haluaisin. Mutta oon kyllä ylpee että sain tän vihdoin valmiiksi, alotettu tää on ainaki kolmee otteesee ja aina pyyhitty pois. Tää on nyt se onnekas joka pääty valmiiksi asti. Mut joo toivottavasti nyt oli teijän mileen.

Ootte ihania <3