If I Can't Love U I'll Hate U Instead

16. Luuta ja Nahkaa

Milos

Pysäytin auton nauraen hyysteerisesti jännityksestä. Riven taputti minulle naurahtaen itsekkin. "Mää olin ihan vitun hyvä", totean ylpeänä ja pojaan päätäni rattiin katsoessani virneilevää Riveniä. "No joo, siitä voi olla montaa mieltä", hän kiusaa. Tönäisen tätä käsivarteen ja irroitan turvavyön, hän ulvahtaa ylidramaatyisesti.
Vaihdamme paikkoja, ja Riven käynnistää auton uudestaan.
"Olin mää hyvä", huokaisen virnistäen kun yritän mielistellä saavutuksillani, Riven näyttää kieltä ja lähtee ajamaan eteenpäin jo asfaltiksi muuttunutta tietä. Ei menisi kauaa kun olisimme moottoritiellä.
Siitä pitäsisi körryytellä hetki kaupungille päin niin tulsi huoltoasema, ja saisi sitä kahvia jota oli koko varhainen aamu tullut mietittyä.

Puut vilisivät nopeaa ohitse, ja aurinko paistoi niiden takaa. Kohta se alkaisi näkymään puiden latvojen yli ja häivyttäsi aamun kylmyyden ja kosteuden pois. Sitten ei lämmitystäkään tarvittaisi.
"Pitää tankata sillä huoltsikalla", Riven sanoo ja vilkaisee minua nopeaa. Nyökkään tälle.
"Mä voin maksaa."

"Ei sun tarttee", hän kertoo jolloin pudistan päätäni. "Mä istun ja myöhemmin nukun tyytyväisenä kun SÄ ajat autoa, ja minä olen hyvä kyytiläinen, ja tiiäkkö mitä?", kysyn päättäväisenä. Poika hymähtää kysyäkseen. "Hyvät kyytilaiset maksaa bensat", sanon tomerasti. Hän on hiljaa ja keskittyy ajamiseen. Se on yksi puoli mitä tassä arvostan, en halua kuolla auto kolarissa.

"Annakko mun aurinkolasit hanskalokerosta", poika sanoo ja nyökkään. Aukaisen laatikon edestäni, kauniissa pinossa olevien paperien päällä oli musta pussi. Otin sen käteeni ja aukaisin. Matta mustat aurinkolasit, sangoissa oli pienet kiiktävät  hopeat yksityiskohdat. Otin ne nätisti käteeni, koskematta linsseihin ojensenin ne Rivenille joka pisti ne päähänsä. Suljin hanskalokeron.

"Sitte voit ottaa tuolta takaata mun puhelimen", Riven sanoo.
"Ai nytkö sä rupeet orjuuttaa", sanon naurahtaen jolloin hän nyökkää. "Sähän olit hyvä kyytiläinen, hyviä kyytiläisiä paimennetaan", hän virnistää ja puristaa poskeani. Vilkaisen laukkuja jotka olivat Rivenin penkin takakana takapenkillä. Löydään turvavyötäni ja yritän kurkottaa  viistoon Rivenin tummansiniseen laukkuun. Sormeni hipaisivat karheaa kangasta, mutta en saanut mitenkään otetta siihen. Löysäsin turvavyötä lisää ja koitin kurkottaa. Vieläkään en aivan saanut otetta.

Tuhahdin turhautuneena ja irroitin turvavyöni kokonaan. Katsoin laukkua ja lähdin kurkottamaan laukkuun. Nostin perseeni penkistä ja käännyin selkä tietä kohden. Pistin toisen polveni penkille ja toisen pidin suorana jalkotilassa. Sijoitin toisen käteni takapenkin reunalle, ja otin Rivenin kassista tiukan otteen. Se oli odottamaani painavempi ja jouduin nykkimään kassia lähemmäs penkin reunaa. Vitutus kasvoi sisälläni kun kassin saaminen osottautuikin vaikeammaksi mitä pieni pääkoppani oli asiasta ajatellut.
Siirsin penkkkiin nojaavaa kättäni sivummalle, keskimmäisen penkin kohdalle ja jatkoin kassin nykimistä reunaan, jopa alas penkiltä.

Silmäni havaitsivat vilauksen sivullani ja katsahdin oman penkkini taaksen. Sydän hyppäsi kurkkuuni, ja pääni sekä ajatukseni sumenivat täysin. Puristin kassia kovempaa. Suuni aukesi hieman ja otin pienen henkäyksen ulos päin. Saatoin jopa nähdä huurteisen valkoisen henkäyksen tulevan suustani.
Näin hänen silmänsä hupun alta, ne olivat jäänsiniset, niistä huokui kylmyys, pelko ja myrskyäväisyys. Mieleni ei kehittänyt hänelle kasvoja, joita ei pystynyt edes ajattelemaan kun näitä kylmyyttä ja särkyä janoavia silmiä katsoi. Ne halusivat nielaista sinut sisäänsä. Tunkea kylmän kätensä suullesi ja tukehduttas pahuuden sisällesi.

Tukea pitänyt käsi petti altani ja mätkähdin naama edellä takaosan jalkotilaan.

Kuulin Rivenin äänen pelkkänä muminana. Tämä pysäytti auton tien laitaan ja riuhtaisi takaoven auki. Hän otti minua hauiksen kohdalta kaksin käsin kiinni ja nosti lähemmäs ovi aukkoa. Olin edelleen puoleksi etupenkillä, nyt jalkani olivat vain jumissa etupenkkiäni vasten.
Riven kiskaisee minut kuin olisin kevytkin tapaus. Jota olen, luuta ja nahkaa.
Hän ottaa kasvoni kämmeniensä väliin ja katsoo minua poissaoleviin silmiini. Saan luettua tämän huulilta nimeni. Hän sanoo sen monta kertaa, kokonajan voimakkaammin.
Hänen silmänsä pysyivät lempeinä ja rauhallisina kokoajan. Hän oli hahmon vasta kohta. Hän oli lämmin ja tyyni. Vilkaisin nopeaa takapenkille jossa henkilö edellen istui. Takaisin katsoessani hätäni kasvoi, pörrötukkainen poika, huomasi hätäisyyteni ja kurtisti kulmiaan. En saanut suustani sanaa ulos.
Hahmo läheni koko ajan takapenkin avonaista ovea. Halusin huutaa.  Pusristin silmäni kiinni toivoen tämän häviämistä. Aukaistessani ne, ahdistus tasoni nousi.

Riven ohjasi taas kasvoni omiaan kohti, jolloin ainoa pako keinoni kaikkia pahoja tunteita kohtaan oli lyödä huuleni tämän pehmeille hiukan kuiville huulille. Ehkä tämän lämpö pelastaisi minut. Jos hän olidi lääkkeeni. Poika häkeltyi eikä vastannut suudelmaani. Muutaman sekunnin jälkeen äänet alkoivat taas kuulua ja hahmokin oli poistunut keskuudetsani. Irrottauduin pojan huulilta ja huokaisin istuen takapenkille. "Mitä helvettiä!?", Riven huutaa ja kyykistyy eteeni ja tarraa kädestäni. Irvistän kivusta jonka tämän käsittely aiheutti. Tai luulin aiheuttaneen. Käteni oli eriskummallisessa asennossa. Riven hengittelee itse hetken rauhassa ennen kuin kysyy:

"Mitä tapahtu?"

Katson poikaa tietämät itsekkään. En vastaa tuolle jolloin hän ottaa ehjästä kädestäni tiukasti kiinni.
"Nyt mennään tankille ja siitä suoraan lääkäriin", hän sanoo selkeästi katsoen rauhallisesti minua silmiin. Nyökkään.

Hän taluttaa minut pelkääjän paikalle jossa olin aijemmin istunut. Hän istutti minut penkkiin ja sulki turvavyöni, hän vielä kurottautui penkinlämmittimen nappiin ja löi istuimeni lämmityksen täysille. Lämpö tosiaan rauhoitti viilenevää mieltäni.

Hahmo pääsi koko ajan vain lähemmäs. Koko ajan hänestä paljastui enemmän. Koko ajan tunsin tulevani hullumaksi, pääni sekavammaksi.

Riven otti vasemmasta kädestäni kiinni. Pusistin tämän kättä ja painoin pääni penkkiin silmät suljettuina.
"Kiitos", sanon ja käännän pääni tätä kohden ja aukaisen simäni.

Riven hymyilee lempeästi ja nyökkää.
"Riven mä..."

Tuliki vähä aikasemmin mitä aattelin et saisin valmiiksi nii nyt on tiistai.

Toivottavasti oli ihan kivaa luettavaa ja hyvää melkeen maanantaita. Koska on vielä vähä sunnuntai.
♡

Oon joo selvinpäin ennen ku kukaan ehtii kysyä.