If I Can't Love U I'll Hate U Instead

6. Sut

Milos

Pyörin hyllyjen välissä täysin hulluksi tulleena. Oli liikaa mistä valita. Riven seisoi vieressäni kopallinen kaljaa kainalossaan, katseli minua odottavaisena. Tilanne muistutti täysin samaa kuin muutama päivä sitten.

Flashback

Astuin ovesta sisään saaden pienen kilikellon soimaan merkiksi jonkun tulosta. Sain katseet hetkellisesti itseeni. Katseeni jumittui tiettyyn ihmiseen kassan luona. Tämä odotti vuoroaan kassalle, hänen ystävänsä ympärillä nauroivat jollekkin, he olivat humalassa. Kassa neiti katseli heitä tylsistyneenä. Rivenin katse ei hievahtanut lainkaan. Meidän välillämme ollut polttavan hyvältä tuntuva katse oli vaikea rikkoa. Mutta viimeistään tämän päästessä kassalle se oli pakko painaa halki.
Kävelin sipsi hyllyjen luokse ja aloin arpomaan mitä tällä kertaa ottaisin.
Seisoin hyllyjen välissä, nyt hänen seurassaan. Riven hyvästeli ystävänsä vähin puhein ja antoi heidän poistua hämmentyneinä.
Riven seisoi takanani, tosi lähellä, mutta tosi kaukana.
"Mitä sä haluat?", kysyn pitäen edelleen katseeni sipseissä.
Hän ei vastannut joten käännyin ympäri, hän oli juuri niin lähellä kun ajattelinkin.
Riven katsoi minua purren huultansa sen sisäpuolelta.

"Sut", hän sanoo hiljaa ja katsoo ympärilleen. Hämmennyn ja kurtistan kulmiani miettien mitä hän tällä tarkoitti. Katsoin alas päin tämän käteen joka oli puristettu nyrkkiin tämän reittä vasten. Nostin katseeni hänen kasvoihin, Riven puri hampaitaan kovaa yhteen ja keskitti intensiivisen katseensa minuun. Tämän roihuava katse sai minut jähmettymään. En tiennyt juostakko karkuun vai hypätä kaulaan.

Kumpikaan vaihtoehdoista ei kuulostanut minulta. Jos ajattelisin minua en olisi tässä tilanteessa. En olisi lihaksikkaan, ilmiselvästi pidemmän ja vahvemman pojan tuiman katseen alle alistettuna. Kohta aloin tuntea kolmannen katseen olemassa olon. Käänsin katseeni kassa neitiä päin ja tilanne muuttui entistä kiusallisemmaksi.
Nappasin Rivenin hupparin reunasta ja lähdin vetämään tätä perässäni. Hän paransi otettaan kalja packista.

Kävelin kilisevän oven luo takaisin ja vilkaisin pikaiseen tauluun jolle oli niiteillä kiinnitetty kaiken maailman kirkkokerhojen ja työpaikkailmoituksia. Astelimme ulos jättäen hämmentyneen kassa neidin painelemaan kuulakärkikynänsä nappia.
"Mitä vittua", totean jonkun matkan päässä kyseisestä kioski kaupasta. Pienelle puistoalueelle, jossa siirrymme mienen muuti muodostelman päälle. Portaat veivät tasanteelle, jossa muuri muodosti kaiteen joiden päällä ihmiset tapasivat istua.

"Mä en tiiä mitä vittua sä musta haluat, hyvä että tunnen sut, tai tunnenhan mää mut en niin hyvin että mä olisin jotain sulle tehnyt, sillä kaikki keitten kanssa mä yritän rakentaa sosiaalista suhdetta vaan vittu suuttuu syystä kuin toisesta", selitän tälle topakkana, tämän tunteeton katse aiheuttaa minussa prosessin jossa mietin hänen ajatuksen juoksuaan. Ilma synkkeni nooeaa ja pieniä kylmiä vesipisaroita alkoi tiputella tummista painavista pilvistä. Tuuli yltyi hiukan ja tukkani tuli hiukan sivuista naamalleni.

Kohta Riven läimäytti minua koko kroppa heilahtaen kasvoihin.

Päätyy

Herään ajatuksistani Rivenin tökkiessä minua kylkeen. "Jos nyt vaa otat jotain nii mennää", hän toteaa kyllästyneenä. Nappaan perus suolattuja sipsejä hyllystä ja lähdemme kassalle.
Tällä kertaa vanhempi nainen kuin tämä edellinen ottaa meidät vastaan kassalle. Riven laskee kolikoita, kunnes punaruskea tukkainen nainen pyytää tätä näyttämään henkkareita. Hän taputtelee aluksi hupparin taskut ja sitten persetaskut jossa lompakko lopulta oli henkkareineen.

Haaveilen katseellani ympäri tätä pientä kauppaa. Muistutti hiukan Siwaa sen olemassa olo aikoina. Ilmoitustaululla komeili edelleen kaupan työhaku juliste, pieniä lipareita jotka sojottivat paperin alareunasta ei ollut itettu yhtäkään kappaletta. Rivenin ollessa edelleen kassalla, kävelin ilmoitustaulun luokse ja repäisin yhden puhelinnumeron sisältävän liuskan. Sujautin sen housun taskuuni ja siirryin itsekkin maksamaan.

**

Istuimme joen penkalla, tuuli humisi lämpimästi, perseeni oli märkä, sillä nurmikko oli edelleen kostea sateen jäljiltä. Joki oli tyyni ja aurinko kimmelsi sen pinnasta sen minkä vielä yletti kuusien takaa. Riven kaivoi taskujansa jälleen ja kohta tämä vetäisi pullon avaajan sen pohjalta. Aloin jo hiukan miettiä mitä kaikkea tämän housun taskusta löytyy.
Tämä aukaisi pullon ja ojensi sen minulle. Nyökkäsin kiitokseski.

Vain pullon huulilleni ja otin nestettä hiukan suuhuni.
Katsahdin kekiäni joiden toinen nauha oli juuri avautumis pisteessä. Huomasin Rivenin keskittyneneen katseen minussa, enkä tiennyt mitä muutakaan tehdä kun kolauttaa pullolla tämän omaa kippistääkseni. Tilanne oli hyvin kiusallinen varsinkin kun yritin hymyillä tälle mutta hymyn mukana tuli myös röyhtäys.
Tämä yritti parhaansa pitää naurunsa sisällään mutta vaikeaahan se oli, pakko itsekkin myöntää.

"Kaks viikkoo juhannukseen", Riven lopulta toteaa hiljaisuuden särkeäkseen. Hymähdän. "Sullahan on kortti?", tokaisen kysyen. Hän hymähtää ja nyökkää.
"Mutta en voi ajaa pois sieltä jos meinaan juua."

"Uskon että meille on yöpaikka, jos ei nii nukutaan teltassa siinä pihalla", sanon ja hän nyökyttelee. "En oo nukkunukkaan hetkeen teltassa", Riven sanoo huvittuneen ja samaisun tähän. "Sun serkku, minkälainen se on?"

"No Ruben, Ruuksi kutsutaan, se on semmonen etelän poika, jos sen niin voi sanoa, en mä tiiä, ei me olla kovin läheisiä, kuhan vaa välillä kesäsin ja talvisin nähää", kerron ja Riven nyökyttelee. Ennen kuin tilanne menisi taas omituiseksi päätin kysellä yältäkin asioita, sillä en tiennyt tästä kauheasti.
"Entä minkälainen sun perhe on?", kysyn ja tummakulmainen poika ottaa parempaa asentoa.

"No mun äitiä en tunne, sen kai jo tiesitki, kaikki tietää, mun isä meni uudelleen naimisiin ku mä olin kolme, oon ainut lapsi, ja mun äitipuoli on mulle ku oma äiti, mulla on dogi, se on semmonen lapukka, sen nimi on Usva se on semmonen koko musta ukko, kova poika juokseen, isä tykkää kayttää sitä metillä", hän kertoo ja sen ihailun ja rakkauden tätä labradoria kohtaan kuuli jo tämän äänestä. En ollut kullut tätä lempeyttä tämän äänestä aikaisemmin.
"Entä sun?"

"Mun perhekö?", varmistelen ja hän nyökkää pienesti, kuitenkin tämän tukka valahtaa hiukan tämän silmille ja tämä vetää ne taakse kämmenellään. Tummat hiukset vetäytyivät taakse tämän sormien lomitse ja tiputtautuivat sivuille Rivenin päästäessä irti.

"Asun mun mummin luona, se on niinku mun perhe, vihaan mun isää, enkä pidä mun äidistäkään. Kuitenki meijän välit on vähä lämmenny, mutta...", pudistan vain päätäni.
"Sitte saan sisaruksen, äiti on paksuna", totean lyhyesti hiukan tunteettoman kuuloisena.

Riven painaa kätensä reidelleni ja in niinkuin ei sitä edes huomaisi. Katson kättä hetken kunnes päätän asian vain olla.
Tuuli puuakahti yhtäkkiä kylmästi ja huomasimmekin tummie n pilvien jälleen tulevan meitä kohden.

"Tuu, lähetää ennen ku kastutaan", Riven toteaa ja nousee pystyyn.
Nousen nyrmikolta ja puhdistan persettäni. Tennarini nauha aukesi astuessani sen päälle. Suuni aukesi hieman ja katsoin kenkään ahdistuneena. Riven lähti kävelemään mäkinousua ylös tielle, ja lähdin tämän perään varoen etten astuisi nauhojen päälle.

Päätin riisua kenkäni ja lähteä kävelemään ilman niitä. Kivet pistelivät jalkapohjiani. Kolmion muotoiset pienet lohkareet porautuivat päkiöistäni lävitse.
Riven köski laittaa kengät takaisin, pelkäsi kuulemma että olisi lasin situja kivien joukossa. Vastasin tälle kieltävästi ja jatkoin tietä asfaltille.

"Haittaako jos mä tulisin nyt sun luo?", kysyn ja katson paljaita varpaitani. "Hm?", hän hymähtää kysyvänä. "Mummilla ja äidillä on kränää, en jaksais mennä kuuntelee niiden huutoa", kerron ja Riven hyväksyy tulemiseni.

"Kiitos."

Sori tässä meni vähä kauemmin. Menetin erään hyvin tärkeän joten olen ollut aika raskailla henkisesti.
Toivon kuitenkin että tekstin laatu olisi silti hyvää vaikka näin pääsi nyt käymään.

♡