Vihaa vai rakkautta? || Aleksi Kaunisvesi

Yllättävä vieras (Pt 3)

Pov: Y/n: n

"Mistä vitusta mä tietäisin?" Sanni vastaa Aleksille. "No mehän tultiin tänne juhlimaan yhdessä ja meidän piti menee tänään yhteen." Vastasin katsoen Aleksia. "Mä en IKINÄ mee sun kaa yhteen, mä vihaan sua. Mutta hauskaa, että uskoit mua ja Sanni koko tän ajan." Aleksi vastaa ja katsoen minua pilkaten. "Te ... Te huijasitte mua, mutta eiks me olla ystäviä?" Kysyn täristen kyyneleet silmissä. "Me ei ikinä oltu ystäviä!" Aleksi vastaa huutaen. "Mennäänkö rakas nyt tonne jahdille?" Sanni kysyy Aleksilta. "Ra ... RAKAS!? Sä oot valehdellu mulle koko tän ajan!?" Sanon huutaen Aleksille. "Tottakai! Ei kukaan vois koskaan rakastaa sua!" Aleksi vastaa. Aleksi ja Sanni suutelevat ja lähtevät jahdille. "Aleksi, älä tee tätä mulle." Sanon Aleksille kyyneleet silmissä. "Mä teen mitä haluun, ja lupaa mulle, että et tuu mun elämään enään ikinä etkä näyttäydy mulle tai Sannille!" Aleksi huuta minulle. Aleksi, Sanni ja muut lähtevät ajelemaan jahdilla, kun minä jäin yksin laiturille itkemään." Kerron Vanessalle.

"Ton jälkeen en nähnytnyt Aleksia." Sanoin kyyneleet silmissä Vanessalle." Toi oli ihan kauheeta, mutta sun on aika puhua Aleksin kanssa." Vanessa sanoi ja halasi minua. "Ei, en halua nähdä sitä." Sanon mumisten Vanessalle. "Vaikka Aleksi teki sillon tosi ilkeesti, niin nyt on nyt, joten menet puhumaan sille sit kun oot valmis." Vanessa vastasi päättäväisesti. "No en oo ainakaan nyt valmis. Mut ei kai tää nyt pilaa sitä sun ja Aleksin välistä juttuu, oisitte tosi söpöi yhdessä." Sanoin Vanessalle. "Ei ei, mutta mennään nyt nukkumaan." Vanessa sanoo ja lopettaa halauksen. "Joo." Vastasin Vanessalle.

Aamulla herättyämme aloimme pakkaamaan tavaroitamme ja lähdimme juna-asemalle. "Oli se keikka ihan hyvä." Sanoin Vanessalle junassa. "Oho oho, ihme että tykkäsit, mut kiva kuulla. Parin viikon päästä ne tulee Helsinkiin." Vanessa kertoi. "Kiva, voisin mennä kattoon. Tuutko mukaan?" Kysyin Vanessalta. "No tulisin, mutta mulla on menoo silloin." Vanessa vastasi. "Aa no meen sitten varmaan yksin sinne. Voin ottaa sulle sieltä kuvii ja videoita." Kerroin Vanessalle. "Joo se ois kiva!" Vanessa vastaa hymyillen. Pääsimme viimein takaisin Helsinkiin. Sain Vanessalta kyydin kotiin, kun hän pääsi taloni parkkipaikalle oli minun aika sanoa heipat ja mennä kotiin.

Kotiin päästyäni tyhjensin laukkuni ja menin makaamaan sängylleni, oli ihanaa olla taas kotona. Selailin hetken instaa, kunnes ovi kelloni soi. Ihmettelin kuka siellä voisi olla, mutta menin avaamaan oven. Siellähän oli minun isäni. "Moi! Mitä ihmettä teet täällä?" Kysyin yllättyneenä. "Ajattelin tulla käymään, mutta on myös ihan puhuttavaakin." Isäni kertoi minulle vakavalla äänellä. "No puhutaan vaan, mutta tule nyt herttinen sisään." Sanon ja avaan oven kunnolla auki. menimme isäni kanssa pöydänääreen ja keitin meille kahvia. "No mistä haluaisit puhua?" Kysyin ja istahdin samalla pöydänääreen. "Tiedäthän, kun minulla ei ole töitä, olen vähän asian kanssa pulassa." Isäni aloitta ja minä nyökkäsin vastaukseksi. "Mutta nyt sain työpaikan Amerikasta ja toivoisin, että voisit tulla mukaani." Isäni sanoi. "Hienoa, että sait töitä ja tottakai tulen mukaasi." Vastasin hymyillen hänelle. "Kiva kuulla, mutta ei vielä mitään kiirettä, koska aloitan työt vasta vuoden lopussa." Hän kertoi. "Okei!" Vastasin. "Minun pitää nyt lähteä takaisin, mutta puhutaan asiasta vielä myöhemmin." Isäni sanoi ja nousi pöydästä. "Selvä! Aja varovasti." Sanoin ja isäni lähti. Äitini oli kuollut kaksi vuotta sitten auto kolarissa, muutin sen jälkeen Helsinkiin ja isäni jäi Vaasaan, joten näin häntä hyvin harvoin oli mukavaa nähdä häntäkin pitkästä aikaan.

Pov: Vanessa:n

Olin kotona viettämässä iltaa ja sain juuri kuulla, että paras ystäväni muuttaisi vuoden lopussa Amerikkaan, en tiennyt mitä ajatella olin poissa tolaltani. Yhtäkkiä sain viestin puhelimeeni. se oli Aleksilta.

Viesteissä:

Aleksi: Moi! Mietin tässä vaan, että haluaisitko tulla mun kanssa huomenna kahvilaan? Voitaisiin jutella asioista.

Minä: Juu, tottakai voin tulla!

Aleksi: No kiva, nähään kahvilalla Klo 13.00!

Minä: Juu!

Olin aivan innoissani, en malttanut odottaa huomiseen.

Pov: Y/n:n

Olin katsellut koko netflixiä sängylläni kello oli jo 23.47, muistin, että minun piti käydä kaupassa, joten lähin eteiseen laittamaan kenkiä. Kotoani kaupalle ei ollut kuin noin 600metriä. Pääsin kaupalle ja hain jonkun salaatin ja pari red bullia, sekä huomiselle jotain syötävää. Kun pääsin kassalle kuulin takaani äänen. "Y/n oletko?" Käännyn ympäri ja näen Joonas Porkon. "No valitettavasti se olen minä." vastaan hymyillen. "Olit eilen katsomassa sitä meidän keikkaa vai?" Joonas kysyi. "Joo, tota olin mun kaverin kaa ja jos nyt sanotaan niin en oikeen oo teidän fani." Sanon Joonakselle. "No ei se mitään ei kaikki tykkää." Joonas sanoi. "Ei kun siis oli teidän musa hyvää siis ihan oikeesti." Alan selittämään. "No se on vielä kivempi kuulla." Joonas vastasi ja hymyili. Lähdimme yhdessä samaa matkaa kaupalta. "Mistä muuten tiedät kuka oon?" Kysyin Joonakselta. "No Aleksi puhu susta sen keikan jälkeen, kun ei meinannu saada katsettaan irti susta." Joonas sanoi ja hymähti. "Aa." Vastasin. "Mutta ymmärrän miksi se ei saanu susta katsettaan irti." Jonas sanoi vähän tirskuen. "Kiitos." Vastasin ja hymyilin hänelle. "Haluutko tulla huomenna käymään studiolla?" Joonas kysyi. "No tulisin mielelläni jos Aleksi ei ois sielä." Vastasin Joonakselle. "No siis Aleksi ei tuu huomenna, koska sillä on jotain menoo." Joonas vastasi. "No voin mä sit tulla." Vastasin hymyillen. "Okei tuun hakeen sut 12.45." Joonas sanoi. "Okei!" Vastasin. "Ja tässä mun numero jos tulee jotain." Joonas sanoi ja hymyili. Tämän jälkeen Joonas jatkoi matkaa, kun minä menin rappukäytävää pitkin ylös kotiin. Avasin oven ja astuin sisään, päätin syödä pari leipää ja menin sen jälkeen nukkumaan.

Aamulla kello oli 10.52 kun heräsin. Menin keittiöön syömään eilen ostamani salaatin ja selailin puhelintani. Kun sain syötyä menin käymään suihkussa. Suihkun jälkeen pesin hampaat, kuivasin ja harjasin hiukset ja vaihdoin vaatteet. vaatteiksi laitoin ison mustan hupparin ja shortsit. Olin katsomassa taas jotain netflixistä katsomassa, kunnes tajusin katsoa kelloa, sillä kello oli 12.43 ja Joonas tulisi hakemaan minua kahden minuutin päästä. Otin puhelimeni ja avaimet, laitoin kengät jalkaan ja lähdin juoksemaan rappua alas. Kun pääsin pihalle Joonas odotti minua jo autossaan. Istuin pelkääjän paikalle ja lähdimme ajamaan kohti studiota. "Jännittääkö?" Joonas kysyi. "Vähän." vastasin hermostuneena. "Ei sun poikia tarvi pelätä." Joonas vastasi ja naurahti. "No haha onpa hauskaa!" vastasin sarkastisesti Joonakselle.