Osaatko olla hiljaa?

3 Joku blondi

Anton

Seuraavalla tunnilla se uus poika katos johonki, veikkaan et johonki filosofian tunnille. Sit oli ruokailu, ruokana uunimakkaraa. Vitun hyvää, sanompa vaan.

Me jätkien kans kiilattiin jonon etummaisiks ja lätättiin lautasille viis makkaraa per äijä. Raja oli kai kolme mut ei kukaa kehannu rupee valittaa.

Vallattiin pari nurkkapöytää ja juteltiin kovaan äänee. Tsekkasin tyttöjen pöytää, mietin kenet ottasin seuraavaks.

"Mitä mieltä Eevasta?" mä kysäsin Teroselta. Teronen oli mun tavoin pleijeri, ei me kumpikaa haluttu mitää vakavaa. En halunnu ketää muijaa pidättelee mua.
"Hyvät utareet", Terone totes suu täynnä perunamuusia.
"Mut perse sellai kaks kaut viis", mä lisäsin ja Terone nauro.

Joose

Olin just saanu otettua ruuan ja kuljin yhtä vapaata pöytää kohti. Se oli sopivasti syrjässä jonkun kasvin takana.

Toisella puolella ruokalaa pojat mekasti kovaan äänee. Mä kuulin kuinka ne arvosteli tyttöjen kehoja, esineellisti naisia. Sellanen herätti mussa halun oksentaa.

Istuin pöytään ja laitoin viestiä Amelle ja Miljalle.

Minä: Nää jätkät on pahempia ku siellä

Milja: Voiko olla ees mahollista?

Ame: Tuut seuraavalla junalla takasin tänne ja punkkaat mun luona!

Mä hymähdin itsekseni. Voisimpa oikeesti palata, mut kai kaikelle pitää antaa mahis.

Laskin mun puhelimen alas ja ryhdyin syömää. Vilkasin sinne poikien pöytään, nyt ne visko perunamuusia päin toisiaan. Yks niistä, joku blondi, tuijotti mua ja siristi ivallisesti silmiään.

Tosta kundista seurais vielä harmeja.

Anton

Ruokailun jälkeen menin vikalle tunnille. Luokassa oli jo aika paljon väkee, myös se Joose. Ja se istu just mun paikalla.

"Vittuuks sä siinä istut. Mun paikka", mä ärähdin sille.
"Sori, luulin et tää ois vapaa." Siltä meni hetki saada puhekykys toimimaan.
"No, ei oo. Painu vittuu."
Joose nousi ylös ja siirty äkkiä toiselle pulpetille, vähän edemmäs. Törmäsin siihen tahallani ku se meni ohi ja virnistin perään.

Ku tuntia oli kulunu joku kymmenen minaa, eikä opee näkyny eikä kuulunu, päätin et nyt ois hyvä hetki tutustua uuteen äijään vähän paremmin. Siirryin pari pulpettia eteenpäin, niin et istuin ihan Joosen takana, ja heitin sitä pyyhekumin palasella takaraivoon. Se ei liikahtanukkaa, joten kumarruin lähemmäs.

"Hei", mä sihahdin.