Osaatko olla hiljaa?

16 Hyeenat saaliin ympärillä

Anton

Joose. Joosen hiukset. Joosen silmät. Joosen keho. Joosen huulet. Vittu. Mun päähän ei mahtunu mitään muuta.

Makasin mun sängyllä tuijottaen kattoa. Kello läheni kolmee päivällä, enkä ollu tänää vielä ees käyny kusella. Mut oli sunnuntai, jonka joku isokiho oli aikoinaa pyhittäny lepopäiväks, eikä mulla ollu mihinkää kiire.

Lopulta mun oli ihan pakko nousta vessaan. Käsiä pestessäni erehdyin kattomaan peiliin. Mua tuijotti takas riutuneen näkönen äijä; silmien alla oli tummat rinkulat, hiukset roikku silmillä, posket oli lommolla. Oliko se tää valo vai oliks mun silmät tummentuneet?

Hyllyllä nökötti avaamaton purkki masennuslääkkeitä. Honkanen Anton Juhani, siinä luki. Otin sen käteeni ja kiersin kannen auki. Tuijotin pillereitä purkkia pyöritellen, harkitsin ottavani. Ei kai siitä haittaakaan olis...

Just sillon ulko-ovelta alko kuuluu jyskettä. Panikoiden työnsin purkin kylppärin kaappiin sisällään yhtä monta pilleriä kun äskönkin. Ehkä huomenna.

Kohta mun kämppään oli tunkenu Tomi, Rasse ja Veeti. Ne pyöri hetken tutkien paikkoja ku hyeenat saaliin ympärillä.

"Äijällä on ihan ankee mesta!" Rasse kommentoi.
"Kehtaako tänne ees naisia tuoda", ihmetteli Veeti.
Rasse virnisteli ja löi mua käsivarteen. "Eihä Honkasen naiset jaksa nii kauaa oottaa että ne kotiin asti kantais", se myhäili.
Tomi köhäisi ja tokaisi: "Puistonpenkki."
Kaikki kolme repes nauruun ja katto mua melkein ylpeen näkösinä. Mäkin sain nauruntapaisen suustani.

Siitä oli jo melkein vuos. Tapasin yhen muijan jonkun synttäribileissä ja me sit hengattiin yhessä. Se joi aika känniin. Kun oltiin kulkemassa koteihin, se yhtäkkiä veti mut puistonpenkille ja alko suutelee. Eikä me oikeestaan muuta tehty, ku suudeltiin ja vähän käytettiin käsiä. Mut mun frendit saiki kuulla vähän parennellun version.

Lopultaki kämppäkierros oli ohi. Veeti vallotti olkkarin sohvan Tomin kanssa, Rasse lysähti nojatuoliin ja mä istuin lattialle.

"Mitä vittua ees tulitte tänne?" kysyin jätkiltä.
"No ku ei sua saa kiinni puhelimella", Rasse sano moittivaan sävyyn.
"Laturi paskana", mä valehtelin. Oikeesti mulla ei ollu vaan voimia viesteihin vastaamiseen.
"No piti sit tulla ihan tällei paikan päälle kertoon", Veeti alotti.
Tomi katto maahan hölmö virne naamallaan kun Veeti läimäs ylpeenä käden sen olkapäälle ja ilmoitti: "Tää jätkä vei perjantaina muijan neitsyyden."

Joose

Maanantaina mua oli jännittäny mennä kouluun. Pelkäsin, et olin perjantaina tehny jotai tosi noloa, mut kukaan ei kattonu muhun normaalia pitempään ja pystyin taas rentoutuu.

"Siis nyt meni kyllä koko tunti ihan ohi", Nelli tokas epätoivoa äänessään ku käveltiin ruokalaan. "Miks valitsin filosofian kirjotettavaks?"

"Mä jotenki sain kiinni sit lopussa", sanoin alkaessani pestä käsiäni.
"Pidä mulle tukiopetusta, pliis."

Löydettiin Hugo ja Eela ruokalan nurkkapöydästä ja lyöttäydyttiin niitten seuraan. Tavotin myös Oskun katseen toisesta pöydästä ja väläytin sille pikasen hymyn.

"Onks sulla Eela kaikki hyvin?" Nelli kysy heti. Mäkin huomasin nyt, että tyttö vaan pyöritteli ruokaansa haarukalla ajatuksissaan.
Se havahtu Nellin ääneen ja nyökkäsi. "On joo. Väsyttää vaan ja sillei. Nukuin varmaa huonosti. Ja en oikeen tykkää täst padasta."
Hugge katto mua ja Nelliä olkiaan kohauttaen. Mulle tuli heti jotenki sellanen fiilis, että Eela oli jättäny jotain kertomatta.

Oltiin ehitty syömään joku viis minuuttia kun Eela jo nous, ruoka yhä koskemattomana.
"Mun pitää mennä. Sovittiin Tomin kans et käydään Lidlissä", se ilmotti ja lähti viemään tarjotintaan pois.

"Se on ollu koko viikonlopun vähän outo", Hugo kerto siskonsa mentyä.
"Millä tavalla?" Nelli kysy.
"No se on ihan hiljanen ollu. Outoo Eelalle."
"Miten ne bileet meni sen osalta?" mä kysyin.
"En mä sitä koko iltaa tarkkaillu. Mut kyl me sieltä yhes lähettiin jo joskus puolilta öin", Hugo muisteli.
"Oliks se jo sillon hiljanen?"
"Se tais nukkua autossa."
Mä väkisinkin mietin Tomin yhteyttä tähän, mut en sanonu sitä ääneen. Sovittiin, et Nelli koittas puhua Eelalle ja varmistaa et se on ok.

Seuraavaks mulla oli yhteiskuntaoppia – ja siellä oli kans Anton. Mun silmät lukittu siihen heti kun astuin luokkaan. Se istu jo paikallaan ja näpräs puhelintaan. Sillä oli harmaa huppari, jonka hupun se oli vetäny päänsä peitoks. Ku se kohotti katseensa ja sen silmäs kohtas mun, mut valtas outo tunne. Ihan ku oisin unohtanu jotain merkittävää.

Mitä vittua perjantaina oli tapahtunut?