Osaatko olla hiljaa?

10 Halu

Joose

Tummanpunanen toyota kaahas mun eestä suojatien yli. Ehin näkee kuinka etupenkillä istuva vaalee poika tuijotti suoraan muhun virne kasvoilla.

Anton oli yks helvetillinen piru mun maailmassani. Vähintää kerran päivässä, jos se ylipäätään sattu oleen koulussa, se keksi jotai huonoo mussa ja ilmotti siitä mulle ilomielin, tai sit vaan tönäs tai mulkkas silmiänsä siristellen.

Nelli tuli mua vastaan koulun pihassa. Tänää sillä oli päällää collegepusero, nahkatakki ja tennishame, vaikka mä tärisin kylmyydestä.

"Huomenta", se haukotteli.

Anton oli täs välissä saanu autonsa parkkii ja käveli nyt meiän ohi. Sen oli tietysti käveltävä nii läheltä, että törmäs muhun ohi mennessää. Ja sitte vielä virnisti perään.

"Vitun mulkku", sano Hugo, joka ilmesty mun taakse.

"Mikset sä sano tosta jollekki? Eihän toi nyt oo ok", Eela sano Hugon vierestä. "Sehä on tehny tota siitä asti ku tulit tänne."
M

ä kohautin olkapäitäni. "Ei se mua nii kauheesti kiinnosta. Eiks yleensä kiusaajil just oo jotai ongelmia omassa elämässää."

"No joo, mut saishan se ny ettiä jonku toisen tavan purkaa tota negatiivista energiaas", Nelli tuhahti.

Hugo ja Eela komppas Nelliä, mä vaan mutristin suutani ja me lähettiin kohti enkun luokkaa.

Vaikka mä kuinka vihasin sitä, mitä Anton teki ja vaikka mä kuinka yritin vihata Antonia, joku esti mua. Esti mua kertomasta eteenpäin, esti mua laittamasta se jättämää mut rauhaan. Oli hetkiä, kun Anton tuijotti mua pitkään ja aloin tuijottaa sitä takas. Sillon sen katse muuttu niin intensiiviseks, et mut valtas aivan järjetön halu suudella sitä, ehkä enemmänkin. Halu alistua sille.

Mut sen mä pidin sisälläni, en voinu käsittää sitä itekkään. Miljalle ja Amelialle mä olin vihjannu, et Anton oli musta kuuma, mut jätin kertomatta mitä kaikkea paskaa se oli mulle sanonut.

"Ei helvetti äijät!" Nelli kirkas äkkiä ja selas tehtäviä puhelimestaan. "En mä tehny näit vitun läksyjä ku nukahin."

"Oliko yllätys", mä virnistin.

"Turpa kiinni", Nelli murahti. "Ei saatana koht se laittaa mut tekeen jotain miljoona sivuu. Viimeks jo valitti et ihan liikaa unohuksia. Ei niit ees nyt nii montaa..." Nelli häsläs. "Osku! Mun pelastava enkeli. Saanks mä nää vastaukset pliis? Enkkuu."

Osku tuli just ulos ovista, sen koulu oli alkanu aiemmi. Se kiskas toisen kuulokkeen korvastaa ja nauro.

"Ei helvetti Ahlberg. Monesko kerta tällä viikolla?" se kiusas, mut kaivo kuitenki kännykkänsä syövereistä vastaukset.

Anton

Taas yks kuolettavan tylsä filosofian tunti. Olin valinnu tän kurssin vaa et saisin tarpeeks kursseja suoritettuu. Onneks oli perjantai.

Luokas oli viide hengen pöytiä, ja siinä me istuttii Rassen, Terosen, Artun ja Tomin kans. Rasse vääntelehti tuolissaa ja tärisytti jalkaans.

"Vittu mää vaihan amiksee", se muris. Se oli sen lempilause, ei menny viikkookaa ilman.
"Tuun mukaa", Terone kehas.
"Eiku iha vitun oikeesti. Nyt oon tosissani."
Tuhahdin. "No mitä vittuu sä tääl enää istut. Lähtis lätkii jo."
"No kyllä vittu lähenki", se uhkas.

Ja sen se sit toteuttiki. Se nous nii, et tuoli meinas kaatuu, riuhtas reppunsa mukaa ja lähti niine hyvine ulos luokasta.

"Ja mihinkäs nuori herra luulee menevänsä?" ope, keski-ikänen naikkonen, alko kimittää ja lähti vielä perään.
"Kyl se kohta tääl taas istuu", Terone nauro.
"Katotaa", virnistin.

"Kelasin pitää bileit tänää. Porukat lähtee mökil", Arttu ilmotti.
"Käyks jos kutsun Eelan?" Timo kysy ja Arttu nyökkäs.
"Se varmaa voi tuoda sen kuumat muijakaverit mukanaa", Terone myhäili.
"Ei sillä semmosia oo. Eela hengaa sen homon kaa", mä kerroin.
"Oikeesti? Voi vittu. Mut Eelaha ite on ihan pantava."
"Turpa kii Terone", Tomi murahti heti ja Terone naureskeli.
"Kyllä mä sitä Nelliäki laittasin", Arttu tokas.
"Sehä o vitun kusipää", mä sanoin takas.
"Älä ny. Tuline se mimmi vaan o", Terone sano ja jymäytti mua olkapäähän.
"Pieni ja pippurine", Arttu lisäs. "Käske Eelaa ottaa ne kaveris mukaa", se sano sit Tomille.
"Joo tulkoot ne vaa", mä totesin.
Ja ajattelin Joosea.