Osaatko olla hiljaa?

2 Pahan ilman paskalintu

Anton

Kaasutin koulun pihaan johonkin ruutuun ja jätin mun auton siihen parkkiin. Kuukaus sit sain erityisluvalla autokortin jo 17-vuotiaana. Hakemuksessa väitin, et koulumatka on pitkä ja bussit kulkee huonosti. Ei niitä oikeesti kiinnostanu vittuakaa ja anto sit luvan enempiä säätämättä.

Auto jota käytin oli mun isäpuolen bemari. Ei se varmaan sitä tykänny lainata, mut se yritti aina mielistellä mua. Yritti kai saada mut tykkäämään siitä. Vitun kahvikuppi se vaan oli, sanon mä.

Pahan ilman paskalintu, sillai mun oikee iskä musta kerran sano. Eikä se varsinaisesti valehellu. Kyllä mä sain aina myrskyn riehumaa, kotona ainaki.

Kiskasin lukion oven auki ja talsin sisään. Yks ja puol vuotta ja lennän helvettiin tästä kylästä. Peruskoulun jälkee olin valinnu lukion ihan vaa ku ei ollu muutakaa. Ei mikää niist amiksen aloista oikeen houkutellu, tulevaisuus on pimeenä ku mörön perse ja kyllä multaki älliä löyty sillon ku sitä vaivauduin käyttää.

"Honkane!" mun kaveri Rasse huus heti. "Mihi vittuu sä katosit eile?"
Sopivasti ovi avautui ja vastaus käveli sisään. Virnistin ja nikkasin silmää Paulalle, edellisviikonlopun heilalleni.
"Aaa", Tomi virnisteli Rassen vieressä ja tuuppas mua olasta. "Paulanko nappasit?"
"Hyvä naama ja kyllä se muuvit osaa. Ja siihen se jääki", mä vastasin.
"No yllättykö kukaan", Rasse naureskeli.

Rasse oli semmonen perusjonne, litki Redbullia päivässä varmaan viis tölkkiä ja ajo pitkin kylää mankilla. Monesti se oli jo uhannu vaihtavansa amiksee, ei sillä tää lukio suju. Melkei voin luvata ettei sitä enää ens vuonna täällä näy.

Tomilla sit taas koulu suju iha ok. Sen vanhemmat oli jotain ökyrikkaita bisnesihmisiä, kai Tomilla oli sit niitten takia paineet menestyy.

Loput meiän porukasta, Juuso, Eetu, Osku, Tuomo, Terone, Arttu ja JP, saapu hetkee myöhemmin neki ja sit kello ilmottiki tuntien alkava. Mentiin kohti matikaluokkia ja siel meiän porukka meniki aikalailla puoliks, pitkää ja lyhyee matikkaa. Mä seurasin Rassee lyhyee ja Tomi kurvas pitkää.

Tokalla tunnilla oli äikkää, sitä opetti mun luokanvalvoja. Just kun äijä oli selittämässä jotain jostain vuorovaikutuksesta ovee koputettii ja sisään astu Korpisen muija. Sen perässä tuli joku aasialainen poika.

"Teidän luokallenne saapuu nyt uusi oppilas! Ompa jännittävää!" ämmä hihkui. "Kerropas nyt jotain itsestäs."

"Mä oon Joose. Virtanen. Muutin tänne viikko sit", poika sanoo. Sen ääni värähtää vähän kun se puhuu ja nään heti millanen tapaus on kyseessä - ujo, hiljanen hikke. Kuvausta vaan vahvistaa sen vähän oversized valkonen kauluspaita ja mustat suorat housut.

En tiiä miks mut mulle tulee heti sellanen olo, et tolle jätkälle on pakko päästä vähän vittuilemaa.

"Hei, mää olen Jorma Salminen, sinun uus luokanvalvojas", ukko esittäyty ja pinkas heti käsi ojossa sanoon käsipäivää uudelle tulokkaalle. "Otas jostain vapaa paikka itselles ja pääset heti vauhtii."

Joose tsekkas äkkiä koko luokan läpi katseellaan, sekunniks sen silmät osu muhunki. Sit se päätti ottaa paikaksee yhen tyhjän pulpetin, kuinka ollakkaa, eturivistä.

Tarkkailin äijää koko tunnin. Mietin jo tapoja miten tekisin saisin sen koulunkäynnin muistuttaa mahollisimman paljon helvettiä, pahan ilman paskalintu kun olin.