Osaatko olla hiljaa?

9 Alamäki

Joose

Päivät kulu vauhilla, marraskuu kolkutteli jo ovella ja ilmat kylmeni kylmenemistää. Äiti oli rahtanu jo hatut ja hanskat ullakolta, yks aamu se melkein väkisin upotti pipon mun päähän. Sinä päivänä kyllä kaduin, et olin hylänny sen, mut sitä äiti ei sais ikinä tietää.

Nyt mä istuin bussissa ja kuulokkeista pauhas parhaillaan Queenin We Will Rock You'n kitarasoolo. Kello näytti puolta yheksää ja ulkona oli pimeetä ku mörön perseessä.

Koulu oli alkanu rullaa hyvin, suunnillee tiesin jo missä mikäki luokka oli. Nelli oli esitelly mut sen kavereille Hugolle ja Eelalle, jotka oli kaksosia, ja Oskulle.

Vaikka Hugo ja Eela oliki kaksosia, sitä ei voinu kyllä arvata mistään. Ne oli luonteeltaa toistensa vastakohtia; Eelalla oli aina vauhti päällä ku taas Hugo ei tuntunu innostuvan mistää. Ulkonäöllisesti ne muistutti toisiaan lähinnä silmiensä ja hiusten värinsä takia.

Me viis nähtiin toisiamme melkein päivittäin ainaki jollai välitunneilla. Eela vaa melko useesti katos sen yhen Tomin seuraa, niil oli kai jotai juttua. Tomi kuulu Antonin kavereihi, siks se aluks epäilytti mua, vaik en ikinä ollu kunnolla ees jutellu sille. Mut Eela aina sillon tällön ylisti sitä meille ja olin oppinu olee asettamasta ennakkoluuloja Antonin kavereita kohtaa, kuuluhan Oskuki niihin.

Oskuu pysty parhaiten kuvaa sanalla urheilulline. Se oli koko ikänsä pelannu jalkapalloo ja jääkiekkoo, harkkoi sillä oli ennen ollu melkei päivittäin. Sit lukion alussa sen harkat alko menee päällekkäin ja sen oli täytyny tehä päätös kumpaan haluu keskittyä enemmän. Oli päätyny sit halvempaa vaihtoehtoo eli jalkapalloon, mut kävi se silti viikottain jäähallilla. Ehkä just siks se oli nii erilaine ku muut Antonin porukasta, ei sillä paljoo ollu aikaa niiden kans hengata.

Eniten siis hengasin Nellin ja Hugon kans. Hugo oli sellanen chilli jäbä, se löys aina paikan jossa makoilla ja heitti keskustelun sekaa välillä tosi hyvää, välillä tosi paskaa läppää. Siit tuli jotenki mieleen semmone hauska faija.

Nyt painoin stop-nappulaa ja kampesin itteni ylös. Bussi pysähty, ovi avautu ja samantien hyinen tuuli paiskaantu vasten mun kasvoja. Vedin hupun pääni yli ja hyppäsin ulos. Biisiks vaihtu ironisesti just One Directionin Walking in the Wind.

Anton

Heräsin mun vitun rasittavaan herätysrimputuksee ja hautauduin syvemmälle peiton alle. Unta oli takana taas se noin kaks tuntia, mut mun puhelin itsepintasesti vaa jatko soimistaa ja mun oli pakko nousta.

Nousin ylös ja tuijotin valkosta seinää. Maali halkeili sieltä täältä ja Matti oli tarjoutunu vetää siihe uuden maalipinnan. 'Et vitus' mä olin vastannu. En halunnu sen kädenjälkee tänne, vaikka maksohan se mun asumiskulut. Sillon tällön jätin valot yöks päälle, iha vaa vittuillakseni.

Reilu kuukaus sit äiti kuskas mut tänne. Ei ne mua yksiöön laittanu, olin sentää kaksion arvonen. Makuuhuone, kylppäri, olohuone, keittiö, ja huonekalut pysty laskeen kahen käden sormilla. Jääkaapin sisältö mahtu yhtee kätee. Äiti oli yrittäny sisustaa ja käydä kaupassa mut en mä innostunu. Kämppä oli aika masentava, mut mitä siitä. Ainoo kotosa asia täällä oli mun kitara.

Äiti kävi kyl kerran viikossa, joka kerta sen maha oli kasvanu. Joskus se toi Matinki mukanaa. Sen vierailut tosin lyheni viikko viikolta. Ehkä mä olin osa syy, en mä paljoo mielenkiintoo sitä kohtaa jaksanu näyttää.

Viistoist minuuttii myöhemmi kaasutin jo kerrostalon parkkikselta pois. Äiti anto mun käyttää sen toyotaa, kai se tunti sen verran syyllisyyttä mun häätämisestä. Toisaalta, mitä mä täs valitan. Mul oli oma kämppä ja oma rauha, auto käytössä, en maksanu mistää eikä mun tarvinu enää katella Matin naamaa.

Silti mun elämä tuntu menevän alamäkee ja lujaa.

//pitkästä aikaa jälleen :') anteeks hirmusesti et täs mun julkases on aina jotai puole vuoden taukoja😭 tää chapter oli nyt vähän tällanen ajantasallepäivitys :Dd
Julkasin muuten 'meet the characters' luvun, löytyy tän luvun jälkeen. Pääsee vähän kurkkaa minkä näkösii äijii tääl liikkuu ja muutaman sanasenki jokaiselta pyysin ;)
Kiitos hirveesti jokasella lukijalle! xx