Kaverin puolesta kyselen

Luku 5 - puheluita

"Mitä vittua kävi sille, että katsastit Lindaa Joelille ja sit ite nappasit sen matkaas ja jätit mut yksin?" Niko kysyi tai oikeastaan olisi halunnut kysyä, mutta jänisti viime hetkellä. Lopulta hän vain kysyi: "oliko kiva ilta eilen?"

Joonas nyökytteli lapatessaan kebabia suuhunsa. Hän oli kutsunut Nikon luokseen ja Niko oli tuonut mukanaan kebabia ajatellen Joonaksen kuitenkin olevan krapulainen ja nälkäinen. Hän oli osunut kummassakin oikeaan.

"En tiedä miten kaikki käänty siihen, että lähdin Lindan luo ite eikä Joel. Muttamutta, oli ihan kannattava reissu", Joonas virnisti ja tunki kukkurallisen haarukan ruokaa suuhunsa.

Niko ei tiennyt mitä sanoa. Oikeastaan hän ei tahtonut sanoa mitään. Eikä hän ollut varma miten yhtäkkinen mustasukkaisuus oli saanut alkunsa, sillä vuosia he olivat pussailleet niin lavalla kuin muuallakin. Aina se oli ollut vain heidän läheisen suhteensa tunnusmerkki. Olihan Niko itsekin seurustellut ja silti pussaillut Joonaksen kanssa.

Mutta jotain oli tapahtunut, sillä kun Joonas katsoi häntä silmiin, ei Niko tiennyt miten päin olisi ollut. Nikon oli käännettävä katseensa Joonaksen kebabin ranskalaisiin, sillä katse tuntui liian intensiiviseltä.

"Voi olla kyllä, että Linda ei ehkä lopulta ois ees tykännyt Joelista - tai päinvastoin", Joonas sanoi ja Niko tunsi Joonaksen katseen yrittävän onkia hänen katsettaan. "Vaikka Linda oli kyllä ihan vitun kuuma ja suuteli paremmin kuin kukaan."

Nikon sydän valahti nilkkoihin ja hänen oli noustava pöydän äärestä.

"No mikä tuli?" Joonas kysyi ääni kuulostaen huolestuneelta.

"Tuli vaan jano", Niko sanoi ja tottuneesti kaivoi Joonaksen kaapista lasin ja täytti sen sitten vedellä. Täytettyään lasin hän vilkaisi Joonasta. Joonaksen suu oli vääntynyt virneeseen.

"Voi, iskikö mun Nikolle kateellisuus?" Joonas kysyi virnuillen ja nousi itsekin ylös. "Kyllä me voidaan lavan ulkopuolellakin pussailla."

Niko pyöräytti silmiään yrittäen näyttää leikkisältä. Todellisuudessa hän olisi vain halunnut kertoa Joonakselle haluavansa tehdä jotain muutakin kuin vain pussailla tämän kanssa.

Joonas astui Nikon viereen, otti käsillään kiinni tämän kasvojen kummaltakin puolelta ja moiskautti ison pusun suoraan Nikon huulille. Niko tiesi, ettei se merkannut Joonakselle enempää kuin hassua vitsiä ja kiintymyksen osoittamista - ystävänä, mutta silti hän ei voinut estää pienen onnellisuuden tunteen nousevan pintaan.

"Ketähän Joel vois pussailla?" Joonas sitten yhtäkkiä pohti ja heittäytyi sohvalle. Niko seurasi perässä ja saikin pian kiharan pehkon syliinsä.

"Ens kerralla mun pitää kyllä pitää huoli, että mitkään Lindat ei lähde mun mukaan, vaan oikeesti saadaan tyrkättyä ne Joelin mukaan", Joonas jatkoi.

"Joo, ens kerralla ei naisia sulle", Niko sanoi ja pöyhi kädellään Joonaksen tukkaa.

"Joo, ens kerralla mä tuun sun sänkyyn", Joonas virnisti.

"Paras tullakin, jätit mut ihan yksin viime yönä", Niko sanoi yrittäen saada sanomisensa kuulostamaan vitsiltä, sillä sen kaltainen sanailu kuului heidän suhteeseensa.

"Mä en enää koskaan jätä sua yksin", Joonas sanoi ja yritti parhaansa mukaan halata Nikon jalkoja edelleen maatessaan pää Niko sylissä. "Mutta nyt, paijaa lisää. Pliis", Joonas mankui eikä Niko voinut muuta kuin totella nähdessään Joonaksen silmät.

Niko upotti sormensa uudelleen Joonaksen kiharoihin ja tämä hymisi tyytyväisenä. Äkkiä Joonas kuitenkin intoutui puhumaan monologin omaisesti kaikesta ja samalla ei mistään. Niko rakasti kuunnella, kun Joonas puhui. Äkkiä keskustelu kuitenkin kääntyi vitsailuksi ja he vitsailivat sillä tavalla johon kukaan muu ei päässyt osalliseksi vaikka olisi halunnutkin.