Kaverin puolesta kyselen

Luku 3 - keskusteluja

Muutama päivä myöhemmin Niko istui Joelin ja Aleksi kanssa studiolla. Heidän tarkoituksensa oli vain leikkiä ympäriinsä erilaisilla laulutekniikoilla ja yrittää synnyttää paras versio tekeillä olevaan biisiin.

Viimeisin otos äänityksestä oli sujunut hyvin aina siihen asti kunnes Niko oli onnistunut sekoamaan sanoissaan ja Joel oli lähes kaatunut nauraessaan. Riehakas nauru oli täyttänyt huoneen ja lopulta he kolme istuivat hengästyneenä ympäri studiota.

"Tää viimeinen oli muuten hyvä, mutta mun varmaan tarvii opetella sanat vähän paremmin", Niko sanoi pyyhkien kyyneleitä silmistään naurun jäljiltä.

"Vähän ehkä ironista, että oot ite kirjottanut ne, mutta et silti osaa", Aleksi sanoi ja Joel komppasi vierestä vielä hiukan nauraen.

"Äärimmäisen hyvä pointti", Niko nauroi ja veti syvään henkeä.

"Mä luulen kyllä, että tästä biisistä tulee vielä ihan killeri, kun saadaan kaikki toimimaan", Joel sanoi ja muut nyökyttelivät.

He olivat hioneet kyseistä kappaletta jo pitkään. Se oli alunperin Joonaksen humalassa synnyttämä idea, mutta lopulta sotkuinen nauhoite oli inspiroinut heitä kirjoittamaan kappaleen. Joonaksen sanoin siitä oli tulossa heidän isoin ja parhain biisinsä. Niko oli samaa mieltä.

Hiukan myöhemmin, muutaman muun pieleen menneen tai muuten pelleilyksi muodostuneen idean jälkeen, he totesivat kaiken olevan juuri niin valmista kuin tällä erää voisi syntyä. Aleksi venytteli ja ilmoitti jatkavansa taikojensa tekoa kaikessa yksinäisyydessä. Vaikka Niko ja Joel olivat tervetulleita jäämään, ehdotti Niko Joelille, että he menisivät yksille.

Joten nyt he istuivat lähibaarin nurkkapöydässä lasilliset alkoholia käsissään. Yhteinen rentoutuminen pitkän päivän jälkeen tuntui mukavalta. Baari oli hämyinen ja iso osa kalusteista oli nähnyt parhaat päivänsä jo aikoja sitten, mutta kaikessa karuudessaan se oli Nikon mielestä kodikas.

Niko pyöritteli lasia kädessään ja vilkaisi Joeliin. Sitten hän sai idean, jolla voisi edistää Joonaksen - ja ehkä nyt vähän myös hänen - suunnitelmaansa hankkia Joelille joku erityinen.

"Minkä näkösistä tyypeistä sä tykkäät?" Niko kysyi.

"En mä tiiä, ei sillä niin väliä", Joel sanoi kohottaen olkapäitään.

"No kai sillä nyt jotain väliä on", Niko yritti uudelleen.

"Tietty, on sillä väliä. Mutta ei mulla kai oo mitään tiettyä 'tyyppiä'", Joel sanoi ja kurtisti kulmiaan. "Vai onks sulle sitten väliä onks sillä blondit vai tummat hiukset?"

"E-ei kai", Niko sanoi hiukan epäröiden. Blondit olivat aina kiehtoneet häntä ja jostain syystä Joelin kysyessä asiaa Joonas oli ponnahtanut hänen mieleensä.

"Ehkä mulle on tärkeetä, että se tyyppi ei ole täydellinen", Joel sanoi.

"Joo, pienet epätäydellisyydet tekee toisesta paljon kiehtovamman", Niko mietti eikä onnistunut karistamaan Joonaksen kuvaa mielestään.

Hänen oli myönnettävä, että Joonas oli epätäydellisyydessäänkin täydellinen, muttei Niko koskaan ollut ajatellut häntä sillä tavalla. Oikeastaan Niko ei halunnut ajatella häntä sillä tavalla nytkään. Mutta jotenkin kiharapää oli onnistunut sukeltamaan Nikon ajatuksiin aivan uudella tavalla. Hän kuitenkin päätti sivuuttaa tämän toteamuksen ja keskittyä pääasialliseen tehtäväänsä.

"Ootko muuten koskaan ajatellut, että ottaisit vaikka koiran? Ne tuo paljon iloa elämään", Niko sanoi.

"Ootko ajatellut, että mun on vaikea huolehtia itestänikin, niin miten huolehtisin toisesta elävästä yksilöstä?" Joel kysyi suu virneessä.