Kaverin puolesta kyselen

Luku 16 - loppu

"Joel, mites sen mimmin kanssa sujuu?" Joonas kysyi Joelilta tämän istuuduttua Joonaksen viereen. Oli kulunut muutama päivä siitä, kun hän oli esitellyt naisen Joelille.

"Joitain viestejä ollaan vaihdettu. Ihan jees tyyppi, mut ei mitään vakavaa", Joel sanoi, nousi ylös ja alkoi hermostuneesti kävellä edestakaisin takahuonetta.

"Vai ootte vaihtanu viestejä. Ilmankos statseista ei oo kuulunut", Aleksi naurahti ja sai aikaiseksi naurunremakan.

"Hekoheko, ei mulla oo aikaa millekää tyttöystävälle. Erityisesti jos kaikki managerin vaihtamissuunnitelmat ja kaikki muut suunnitelmat toteutuu", Joel sanoi ja mulkaisi Aleksia. Teko sai Aleksin nauramaan entisestään.

"Oon kyllä ihan mielettömän innoissani kaikista suunnitelmista!" Joonas huudahti ottaen jälleen itselleen tyypillisen haippaajan roolin.

"Jep! Kunhan vaan tällä kertaa elämä hymyilisi myös meille ja kaikki menis niin kuin ollaan suunniteltu", Niko sanoi pelmahdettuaan paikalle ilmoittamaan alkavasta soundcheckistä.

Tulevaisuudensuunnitelmat olivat suuria ja bändi tavoitteli olevansa suurempi kuin koskaan. Joku oli saanut hyvän idean managerin vaihtamisesta ja se oli prosessissa. He olivat kaikki äärimmäisen innoissaan siitä mitä tulevaisuus toisi.

Niko oli vielä enemmän innoissaan kaikesta kuin koskaan aikaisemmin. Hän oli vihdoin saanut Joonaksen itselleen.

"Tiesittekö, että tänää meillä tulee olemaan kaks täyteen myytyä tupaa", Joel sanoi.

"Jos pääsisin unohtamaan asian, niin Hokan tiedotuspalvelu kyllä pitää huolen noin viiden minuutin välein asian kertomisesta", Olli sanoi.

"No mutta onhan se nyt vitun siistiä!" Joel sanoi takaisin.

"Joo, mutta aivan yhtä siistiä ilman tiedotustakin", Joonas naurahti ja päästi kitarastaan muutaman nuotin.

"Rakastat kuitenkin", Joel totesi ja näytti keskisormea Joonakselle.

Joonas huokaisi koomisen dramaattisesti. "Pakkohan se on."

"Voisko meidän vanha kärttyinen aviopari nyt rauhottua ja alettais soittaa", Niko sanoi, muttei voinut olla nauramatta.

——————

Nurkkaus oli pieni ja ahdas, mutta Niko ei välittänyt. He olivat juuri Joonaksen kanssa päässeet soundcheckistä ja kumpikin oli sanattomasti ymmärtänyt yksityisen tarpeen toisen läheisyydelle, joten he olivat vetäytyneet sokkeloisen takahuoneen nurkkaukseen.

"Mä olen niin onnellinen, että saan tehdä sun kanssa töitä", Niko huokaisi haudaten päänsä Joonaksen kaulakuoppaan.

"En haluis tehdä töitä kenenkään muun kaa kuin teidän — ja erityisesti sun", Joonas sanoi takaisin ja puristi Nikoa hieman enemmän lähelleen.

Niko hymyili ja nosti leukaansa hieman tavoittaakseen Joonaksen silmät. Hämärässäkin ne tuikkivat. Joonaksen katse oli täynnä vakavuutta musiikkia ja bändiä kohtaan, mutta samalla niissä oli ilkikurinen puoli, joka rakasti elämää. Varovaisesti Joonas toi huulensa Nikon omille.

Suudelma oli kevyt, mutta paradoksaalisesti yhtä aikaa kuitenkin syvällinen. Niko tunsi Joonaksen hymyilevän.

"Okei rakastan tätä pussailua vielä kaikkea muuta enemmän", Joonas sanoi.

"Ooks sä mun kaa vaan mun huulien takia?" Niko kysyi näytellen loukkaantunutta.

"Totta kai! Että voit jättää ne mulle ja lähteä itse muualle", Joonas virnisti.

"Idiootti", Niko nauroi. Hän pussasi Joonasta kevyesti uudelleen.

Hetken he vain seisoivat lähetysten nauttien rauhasta ja toisen kehosta. Huulet löysivät toisensa yhä uudelleen. Yhtäkkiä yksi pusu kuitenkin keskeytyi yllättäen.

"Mä tiesin sen! Jätkät, me niin tiedettiin tää!" Joel yhtäkkiä huusi pamahdettuaan paikalle.

Niin Niko kuin Joonaskin jähmettyivät paikoilleen yllättyneinä. Pian neljä paria silmiä tuijottivat heitä suut virneessä. Heistä kumpikaan ei osannut sanoa tai tehdä mitään. Ainoastaan vaistonvaraisesti Joonas päästi irti Nikosta, muttei kuitenkaan ottanut askeltakaan pois Nikon luota.

"Noni, ala maksaa", Tommi sanoi ja ojensi kätensä Joelia kohti.

"Te löitte vetoa?" Niko huudahti puoliksi hämmentyneenä ja osaksi otettuna. Joonas ei osannut sanoa mitään. Vuorotellen hän katsoi jokaista ystäväänsä.

"Jep, ja Joel joutuu nyt maksumieheksi. Mä sanoin, että yllätetään teidät jo tänä viikonloppuna, mutta Hokka ei uskonu näin nopeeseen toimintaan." Tommi hymyili ilkikurisesti ja kädellään yhä vaati Joelia maksamaan.

"Ei mulla ole rahaa, laitan puhelimella sulle", Joel mutisi pettyneenä itseensä.

Joonas katsoi edelleen hiljaisena tapahtumia ja hiljaisesti kietoi toisen kätensä Nikon ympärille. Ele oli ehkä tarkoitettu tukemaan Nikoa, mutta todellisuudessa Joonas tarvitsi sitä enemmän.

"Tää ei oo mitä te luulette", Joonas lopulta sai ulos itsestään.

"Mitä me luullaan?" Aleksi kysyi.

"Et me vaan pannaan", Joonas sanoi hämmentyneenä.

"Ai, mä luulin, että te seurustelette", Aleksi virnisti.

Joonas katsoi Aleksia hölmistyneenä.

"Täh? Miten sä...?"

"Kyllä sen näkee, kun te ootte olleet luonnottoman tietoisia tosistanne ja siitä, että ette vaan joudu vierekkäin tai liikaa kosketuksiin", Olli puolestaan sanoi.

Niko hymyili, mutta hymy oli osittain vain hämmentynyt refleksi.

"Ei tarvi näyttää noin järkyttyneeltä", Joel sanoi ja vuorotellen katsoi kumpaakin silmiin. "Onnea, me ollaan odotettu tätä."

"Nii, ootte söpöjä yhdessä", Tommikin sanoi ja muut räjähtivät nauruun. Ei ollut tavanomaista välillä puhumattomalle karhulle sanoittaa tunteita.

Niko katsoi ensin Joonasta ja sitten ystäviään. Ja sitten takaisin Joonakseen. Joonaksen silmät olivat alkujärkytyksestä alkaneet jälleen tuikkia.

"Okei, me seurustellaan, muttei haluta kertoa kenellekään", Joonas sanoi tyytyväisenä ja hiukan ylpeänäkin. Niko hymyili ja pussasi Joonasta.

"Mutta nyt on kyllä aika kiva, kun voidaan teidän seurassa pussailla avoimesti muutenkin kuin kännissä", Niko sanoi hymyillen.

Joonas naurahti ja pussasi Nikoa uudelleen.

"No hyi", Tommi sanoi pilke silmäkulmassa ja sai muut taas nauramaan.

"Nyt kun ollaan saatu tää pois päiväjärjestyksestä, nii voidaanko mennä valmistautumaan keikkaan?" Olli sanoi.

"Täh tässäkö tää oli?" Joonas kysyi.

"Juhlatko haluatte? No vittu hiphei!" Joel nauroi.

"Hiphei vaan sitten", Nikokin sanoi nauraen. "Ehkä me voidaan juhlia myöhemmin, mutta tosiaan, nyt on pakko graindaa. Töitä riittää ja parasta tehdä niitä teidän kanssa."

Yhdessä he lähtivät kohti takahuonetta suunnittelemaan keikan käänteitä. Höpötys ja kovaääninen nauru täytti rakennuksen käytävät. Tulevaisuus oli avoinna ja uudet suunnitelmat edessä. Ties mihin elämä heitä vielä veisikään.

Niko pujotti kätensä Joonaksen käteen ja puristi sitä kevyesti. Joonas katsoi häneen ja hymyili. Toden totta, kaikki oli nyt hyvin.

————————
Huh, siinä se. Ihanaa, kun niin moni on lukenut, kommentoinut ja tykännyt ♥️ on jotenkin vaikea olo, mutta samalla voin jo luvata, että jatkoa tälle (omana kirjanaan) olen suunnitellut. Joten lähiviikkoina on sellaista luvassa. Kannattaa seurailla mua, jos kiinnostaa semmoinen. Katsotaan mitä saan aikaiseksi. Kiitollisena kuitenkin jokaisesta teistä. Haikeena päästämässä irti, mutta tässä oli luonnollinen loppu.