Kaverin puolesta kyselen

Luku 15 - ihan joo ystäviä vaan

Joitain päiviä myöhemmin bändi oli kerääntynyt studiolle ilman sen suurempaa päämäärää tehdä mitään. Studio oli kuitenkin muodostunut heille hengailupaikaksi, jossa oli aina myös optio tehdä musiikkia.

"Mä en malta odottaa, että päästään taas keikalle. Kuka ees keksi tähän näin pitkän tauon", Joel marmatti. Hän yritti löytää mukavampaa asentoa nojatuolissa, mutta päätyi lopulta vain nostamaan jalkansa viereensä.

"Tauko on kyllä tehnyt ihan hyvää, nii on kerennyt hengittääkin vähän", Tommi sanoi suhauttaen auki vichy-pullon. Ääni sai Joelin katsomaan pulloon eikä Tommiin. Sitten hän nosti katseensa Joonakseen.

"Sano nyt, että sä ees oot mun kanssa samaa mieltä."

Joonas naurahti, mutta ennen kuin hän ehti sanomaan mitään, Niko pamahti sisään ovesta.

"Voi vittu tuolla on liukasta. Melkeen olin nenälläni neljä kertaa. Vittu voisivat hiekottaa vähän tehokkaammin", Niko paasasi.

Hän katsahti huonetta, jossa muut muusikot jo istuivat. Sohvalla Joonaksen vieressä oleva paikka kutsui häntä kuin Niko olisi ollut huumattu Joonaksesta, mutta samalla tuntui helpommalta olla menemättä hänen viereensä, jottei heidän seurustelunsa paljastuisi. Joonas kun oli vannottanut Nikoa pitämään asian salaisuutena.

Lopulta hän istuutui Ollin ja Tommin väliin toiselle sohvalle.

"Siihen päätit sitten tulla?" Tommi naurahti Nikon änkiessä itsensä puoliväkisin heidän väliinsä.

"Tässä oli tosi hyvä", Niko nauroi hilpeästi.

"Oisit nyt ton sun poikaystäväs viereen mennyt", Olli sanoi painottaen virnistäen sanaa poikaystävä.

Niko vilkaisi Joonasta nopeasti silmäkulmastaan. Häivähdys kauhistuneisuutta ja jonkin sortin pettymystä käväisi Joonaksen kasvoilla ennen kuin ilme palasi johonkin neutraalin ja huvittuneisuuden väliin.

"Ei Joonas ole mun poikaystävä", Niko tuhahti. Hän tunsi viillon syvällä sisimmässään ja toivoi voivansa julistaa koko maailmalle Joonaksen todella olevan hänen poikaystävänsä. Nikosta myös tuntui kurjalta, ettei hän voinut olla avoin lähimmille ystävilleen. Kuitenkin koko jutun paljastaminen tuntui liian riskialttiilta ja pieni salaisuus hyvältä.

"Okei, okei, ei tarvi olla noin perseeseen ammuttu karhu. Mä vaan vitsailin", Olli sanoi ja nosti kädet pystyyn kuin antautumisen merkiksi.

Päivä eteni täysin normaaliin tapaan yhteisten hölmöilyiden ja hassuttelun merkeissä. Toisinaan joku tarttui johonkin soittimeen ja syntyi musiikkia. Toisinaan musiikki oli hyviä ideoita, toisinaan puhtaasti hassuttelua sekin. Joka tapauksessa he nauttivat yhteisestä ajasta vaikka vallan hyvin tiesivät sitä tulevan lisää taas parin päivän päästä heidän päästessä keikoille.

Joonas ja Niko tekivät parhaansa yrittäen esittää normaalia. Varastetut katseet kutkuttivat jossain alavatsalla saaden kipinöitä syttymään. Samalla he kuitenkin parhaansa mukaan välttivät tulemasta liian lähelle toista. Kaikki sujui hyvin kunnes Joel huomasi kaksikon oudot välit.

"Onko teillä joku riita menossa vai mitä vittua?" Joel kysyi. He katsoivat Joelia hämmentyneinä.

"Ootte ollut ihan outoja koko päivän", Aleksi komppasi.

"Täh? Ei oo mitään riitaa", Niko sanoi.

"No mikä on sit?" Joel tivasi.

"Ei ole mitään", Joonas sanoi ja rymisti kulmiaan. Aivot hetken raksuttaen hän tajusi voivansa vaihtaa puheenaihetta eilisen sattuman perusteella: "kävin muuten eilen ulkona ja sain yhen mimmin yhteystiedot. Se näki sun kuvan ja halus olla samantien yhteydessä. Että jos kiinnostaa, nii laita veistiä vaikka instagramissa. Mut pliis älä puhu statistiikasta heti."