Kaverin puolesta kyselen

Luku 8 - naapuri

Niko istui keittiönpöydän ääressä sekoittaen kahvikuppiaan väsyneenä. Rommi oli hypännyt pöydälle ja kiertynyt kerälle pöydällä olevan talouspaperirullan viereen. Nikolla oli ollut vissi ajatus opettaa kissalle, ettei pöydälle saanut tulla, mutta suunnitelma oli romuttunut eräänä yksinäisenä päivänä.

Aivan kuten nyt eräänä yksinäisenä päivänä Nikon suunnitelma olla ajattelematta Joonasta oli romuttunut vallan tehokkaasti. Tai oli se siinä mielessä onnistunut, että ei hän ajatellut Joonasta kuin joka toinen minuutti.

Eilen hän oli tullut kotiin ja hakenut mukavalta vanhalta naapurin rouvalta Rommin. Nainen oli ihastunut Rommiin ensinäkemältä ja kun hän oli saanut kuulla Nikon tekevän "reissuhommia", oli hän heti tarjoutunut pysyväksi kissavahdiksi.

Tarjous oli täydellinen, sillä jos nainen oli rakastunut Rommiin ensinäkemältä, oli myös Rommi rakastunut naiseen. Nikon ei siis tarvinnut koskaan huolehtia siitä, että Rommi olisi yksinäinen hänen poissa ollessaan – ja samalla yksinäisen oloinen naapurin rouva sai seuraa Rommista.

Yhtäkkiä ovikello soi ja sai Nikon hätkähtämään ajatuksistaan. "Kuka siellä nyt tähän aikaan", Niko mutisi ja laahusti ovelle.

"Avasithan sinä! Minä jo ajattelin, että tulinko liian aikaisin. Vaikka onhan se kello jo kaksitoista, mutta tulit eilen niin myöhään kotiin, että eihän sitä tiedä onko toinen herännyt. Mutta minä leivoin pullaa ja ajattelin, että jos sinäkin haluaisit. Oikeastaan tein myös voileipiä. No mutta onkos se Rommi siinä."

Puhetulva kohtasi Nikon, joka jäi hämmentyneenä käsi ovenkahvalla seisomaan paikoilleen. Puhetulvan pitänyt oli juuri tuo kyseinen naapurin rouva, joka änkeytyi Nikon ohi sisälle käsissään kori täynnä ruokaa.

"Tervetuloa vaan..." Niko mutisi ja sulki oven. Laiskasti hän seurasi naista keittiöönsä, jossa hän huomasi Rommin jo kiertelevän naisen jalkoja.

"Ihan oikein sinä haistoit. Riitta toi sinulle taas herkkua mukanaan", nainen leperteli kissalle ja Niko pudisteli huvittuneena päätään.

Riitta touhusi hetken Nikon keittiössä ja loihti pöydän täyteen ruokia. Nikon oli myönnettävä, että hänen jääkaappinsa oli aivan yhtä tyhjä kuin hänen mahansakin, joten pöytä näytti houkuttelevalta.

"Istu poika alas. Minä olin huolissani, että saatko sinä koskaan ruokaan", Riita sanoi ja työnsi lautasen täynnä leipiä Nikon eteen.

Niko haukkasi nälkäisesti leivästä ja keskustelu siirtyi iloiseen small talkiin niin Riitan käsitöistä kuin Rommin hauskoista puuhista sillä välin kun Niko oli poissa. Niko nautti yllättävästä seurasta ja Riitan ruoista.

"Saanko kysyä jotain?" Riitta sitten yhtäkkiä kysyi. Niko nyökkäsi ja laittoi suuhunsa vielä yhden palan pullaa.

"En voi olla huomaamatta, että sinua selvästi vaivaa jokin. Naishuolia?" Niko hätkähti. "Oi anteeksi, olinpa minä tökerö. Voihan ne olla mieshuoliakin."

Niko hätkähti uudelleen ja katsoi edessään istuvaa hymyilevää naista.

"Miten sä tiesit?" Niko kysyi ja nainen vain hymyili. "Mieshuolia joo... Yks mun läheinen ystävä on ruvennut tuntumaan enemmän kuin ystävältä", Niko kuuli sanovansa ja yllättyi vähän yhtäkkisestä avoimuudestaan.

"No mutta sehän on vallan hienoa! Ystävyydestä ne parhaimmat rakkaudet syntyy", nainen sanoi, mutta huomattuaan Nikon hieman surumielisen ilmeen, taputti tätä lohduttavasti kämmenselkään. "Mutta asia ei taida olla niin yksinkertainen?"

Niko pudisti päätään. "Se ei luultavimminkaan tykkää musta silleen."

"Oletko sinä kertonut hänelle miltä sinusta tuntuu?" Riitta kysyi.