Kaverin puolesta kyselen

Luku 7 - katumusta

Aamulla hotellin aamupalalla istui kuusi enemmän tai vähemmän kärsineen näköistä rokkaria. Tommia ei mikään alkoholimäärä tuntunut hetkauttavan, joten ei hänellä krapulaakaan ollut. Olli taas oli tapansa mukaan ollut lähellä sammumispistettä hyvin aikaisin - tosin enemmän väsymyksen kuin alkoholin takia, joten kovin suurta krapulaakaan ei ollut.

Joel puolestaan kärsi pienestä ikävästä päänsärystä, jota kuitenkin särkylääke tuntui tappavan tehokkaasti. Jossain samankaltaisissa tunnelmissa eli myös Aleksi. Joonas taas oli selkeästi krapulainen, mutta yllätti skarppiudellaan itsensäkin.

Mutta sitten oli Niko. Niko oli ehdottomasti nähnyt parempiakin päiviä. Luultavasti huonompiakin, mutta yllättäen ainuttakaan ei tullut mieleen hänelle.

"Joo en juo enää koskaan", Niko sanoi ja sekoitti hajamielisesti kahvia kupissaan.

"Taisit just sanoa jossain haastattelussa, että kovimmat krapulat on vielä tulossa. Epäilen, että tää ei ollut ees kovin tähän mennessä", Tommi sanoi.

Niko ynähti ja hörppäsi kahvistaan. Hän ei muistanut kuin jotain välähdyksiä eiliseltä illalta. Jokin muistikuva Joonaksesta hänen syleilyssään ja huulista huulillaan nousi pintaan, mutta se kuulosti aivan tavanomaiselta illalta. Muuta Niko ei muistanut hotellilta - eikä sen puoleen ihan kovin paljoa baaristakaan.

Jossain vaiheessa Tommi oli nostanut Nikon pystyyn tämän kaaduttua ja samalla Niko muisti myös Joonaksen taluttaneen häntä. Niko muisti välähdyksen siitä kuinka jotain he olivat Joonaksen kanssa jutelleet, mutta hän ei millään saanut aihetta päähänsä.

"Uh, musta tuntuu, että en muista kauheesti mitään muuta kun jotain välähdyksiä. Jotain me kai juteltiin illalla", Niko sanoi katsoen kysyvästi Joonasta.

"Yritit varmaan päästä sen housuihin tai jotain", Tommi nauroi ja Niko näytti tälle keskisormea.

"Muistatko sä yhtään mistä me juteltiin illalla?" Joonas kysyi suupieli virneessä. Niko ei muistanut, mutta Joonaksen ilme ei luvannut hyvää, joten Niko vain pyöritti päätään.

"Sä halusit kovasti julistaa rakkauttas mulle", Joonas jatkoi tirskahtaen hieman. Niko tunsi punan nousevan kasvoilleen.

"Voi vittu. Sori", Niko mutisi toivoen, ettei ollut paljastanut mitään. "Mä en varmaankaa tarkoittanut mitään mitä sanoin."

Joonas virnisti. "Mä ymmärrän, että oon vaan niin vastustamaton, että erityisesti kännissä kaikki haluu mua."

Niko tunsi sisuskalujensa valahtavan jalkoihin.

"Siis. Mä— tai — enhän mä yrittänyt mitään typerää?" Niko yritti sopertaa ja moitti itseään sisäisesti. Hän ei missään nimessä saanut leikkiä tulella.

"Ei, ei. Sanoit vaan, että haluisit pussailla mua muuallakin kuin lavalla."

"Mä — tai siis, sori. Mä olin vähän liikaakin juhlatuulella eilen", Niko sanoi ja halusi lyödä itseään.

"Niin siis, no hard feelings ja sillee. Mä oon luultavasti höpissy sulle pahempaakin kännissä. Ja sitä paitsi olit niin läheisyyden kipeä, että sain nukkua aivan kiinni sussa. Oli parasta", Joonas höpötti ja muodosti käsillään sydämen Nikolle.

Niko hymyili vaisusti Joonakselle ja siirsi katseensa edessään olevaan aamupalaan. Hänen ympärillään alkoi juttelu illan keikasta, matkasta sinne ja kaikesta muustakin saattaen Joonaksen ja Nikon välisen keskustelun unholaan.

Eilinen ilta tuntui sekavalta Nikon mielessä ja ajatus siitä, että hän oli vannonut rakkautta ja kerjännyt pusuja Joonakselta, ei tuntunut kovin rohkaisevalta. Onneksi Joonas otti kaiken huumorilla ja oli halukas pussailemaan Nikon kanssa ihan ystävänä.