Like sharks love blood || Joonas Porko x reader

15. "naiset ensin"

Violan pov:

Suihkussa päätin seisoa virtaavan veden alla ainakin 10 minuuttia ennen kun aloin oikeasti pestä itseäni. Jossain välissä Joel jopa tiedusteli oven läpi, olenko mahdollisesti kuollut. Se äijä asuu mun naapuris mut silti loisii mun asunnossa...

Kuoleminen ei kyllä tuntunut huonommalta vaihtoehdolta siinä krapulassa. Tunsin, kuinka eilisen illan juomatarjoilu oli tulossa nopeaa tahtia ylös, ja ehdin juuri ajoissa tyhjentämään sen vessanpönttöön. Mahtava tapa aloittaa päivä.

Niin sanotun puhdistautumisen jälkeen olo oli psyykkisesti edelleen yhtä karsea. Fyysisesti olin puhdas kuin Allun Kia, jonka MINÄ olin käyttänyt autopesussa ja maksanut ITSE. Ihme pummi...

Tepastelin pelkkä pyyhe päällä makuuhuoneeseeni siinä uskossa, että Herra Kusipää Hokka on poistunut asunnostani.

Uskoni kuitenkin paljastui vääräksi kun hän päätti jo TOISEN kerran 48 tunnin sisään rynnätä huoneeseeni sillä välin, kun vaihdan vaatteita.

"Vivi tääl ei oo mitää safkaa", Joel sanoi valitti kasuaalisti edessäni. "Vittu Joel!" "Mä oon nähny kaiken, mikä on ongelma?" Hän nauraa. "ULOS", huudan yrittäen pitää pokkaani. Heitän häntä paidallani ja Joel paiskaa oven kiinni hihittäen.

Vaihdan vaatteet ja kävelen keittiöön. "Mikä oli niin hirvee ongelma?" "Tääl ei oo safkaa." Katson tuota jälleen tonninseteli.jpg ilmeellä ja avaan sitten suuni.

"No shit sherlock, mä muutin eilen. Jos sul on nälkä, niin herra on hyvä ja siirtyy omaan kämppäänsä." Jään tuijottamaan tuota huvittuneena.

"Mä oisin tehny sulle aamupalaa", Joel sanoo suu mutrulla ja siirtää kätensä lantiolleni. Huokaisen huvittuneena ja siirrän tuon kädet pois. "Söpöö, mut ei nyt tainnu ihan onnistuu." "Tuu mun luokse syömään", hän ehdotti ilme kirkkaana. Toi äijä vieläki yrittää mua...

"Emmä varmaan kiitos. Käyn vaa kaupas hakee jotain safkaa ja syön sit", totesin. Joel kuvittelee meistä kahdesta paria, samalla kun mielessäni pyörii eräs blondi pörröpää...

"Eiku tuut nyt vaa, ihan frendeinä aattelin tehä sulle safkaa ettet näänny ton viime yön urheilusuorituksen jälkeen", Joel selitti.

"Siitä me ei puhuta enää ikinä, kenellekään, tajuutsä?" Kysyin tiukasti. "Joojoo, mut tuu pliis", Joel aneli. (a/n: tulemisläppä)

"Ugh fine, mä tuun", myönnyin blondille. (a/n: tulemisläppä) Vetäisin pahvilaatikosta löytäneeni flip flopit jalkaan, nappasin avaimet ja tepsutin kämpästäni Joelin perässä kuin mikäkin ankanpoikanen.

Joel avasi kotiovensa ja viittoi minut sisälle. "Naiset ensin." "Kiitos." Kyl silt jotain käytöstapoi löytyy.

Teimme yhdessä aamupalaa ja juttelimme niitä näitä pari tuntia. Kello olikin yhtäkkiä jo 12, jolloin ajattelin lähteä. "Joel ota sä tää vara-avain et sitte heti ens viikol ku unohan avaimet himaa nii voit tulla pelastaa", sanoin ja ojensin toisen avaimen. "Selkis."

"Ok mä täst lähdenki, kiitti safkast", kiittelin. "Eipä mitää, kiitti seurasta. Nii illal, yöl ku aamulki", Joel virnisti. Pyöräytin silmiäni ja poistuin. Perkele tota äijää...