Like sharks love blood || Joonas Porko x reader

25. mersu

Violan pov:

Saavuin kotiini käveltyäni reippaat kaksi kilometriä. Samalla sain tuuletettua päätäni. Säätömme on ohi, niin kivaa kuin se olikin. Kuitenkin kaikki hyvä loppuu aikanaan ja hyvä niin. Se suhde olisi satuttanut molempia liikaa.

Suljettuani kotioven perässäni lysähdin eteisen lattialle. Makasin vatsallani hengittäen laminaattien tuoksua keuhkoni täyteen.

Kerättyäni itseni nousin ylös lattialta ja menin suihkuun. Raahauduin suoraan nukkumaan, sillä olin todellakin ansainnut sen.

timeskip viikko

Laskin salikassini lattialle hengähtääkseni. Suihkuun tässä pitäisi mennä, ja kaupassakin käydä. Kaltaiseni urheilullinen laiskamato haluaisi vain maata sohvalla Netflixin äärellä koko loppupäivän.

Onneksi omistan nykyään auton. Isäni osti sen minulle, mistä Aleksi ei välttämättä ole iloinen, sillä säästi vuosia saadakseen Kiansa.

-

Ladoin Noccoja ostoskärryyni tiedostaen, että ilman näitä en olisi persaukinen. Olin kuitenkin saanut töitä elokuvateatterista, ja palkastani riittää rahaa myös noihin ihmejuomiin.

Syvennyin lukemaan Nocon ravintosisältöä, noin niin kuin muuten vain. Kofeiinipitoisuus näytti olevan yllättävänkin korkea, mutta sokeria ei onneksi ollut ollenkaan. Tunnen itseni terveelliseksi ihmiseksi.

"Sä kuolet sydänkohtaukseen tolla menolla", ääni takaani kuului. Se ääni sai minut säpsähtämään niin pahasti, että tölkki lensi kädestäni. Onneksi sain sen kiinni, muuten olisin joutunut maksamaan tyhjästä.

"Hui saatana!" Huudahdin ja käännyin ääntä päin. "Vittu Olli", huokaisin toipuen edelleen järkytyksestä. "Ei mua tarvii säikkyy, en mä pure. Ainakaan kovaa", hän vitsaili.

"Hehheh. Mitäs sä täällä?" Kysyin. "Ollaa broidis kans kaupas, studiolle tarvitaan safkaa. Pitkä päivä tänää", tuo selitti.

"Selkee." "Entäs sä?" "Iha ruokaostoksil, niiku ihmiset yleensä. Ja muutama Nocco kans ettei suu kuivu tai väsy yllätä", kommentoin. "Joo, muutama", hän komppasi merkitsevästi katsoen kahta lavallista Noccoa.

"Jjoo... Palkkapäivä ja sillee", selitin. Samalla Aleksi ilmestyi hyllyjen välistä paikalle.

"Vivi? Moi", hän moikkasi. "Moro." "Tuukko studiolle illemmalla? Hommat on pian purkissa tältä päivältä", Aleksi kysyi. "Katotaa. Meen nyt himaa, ehkä sit illemmalla tosiaa", selitin ja lähdin kassoille päin.

Sisustusprojektini on myös edistynyt hyvin. Muutaman Ikea- ja Jysk-reissun se on vaatinut, mutta ainakin olen saanut mieleiseni sisustuksen kämppääni.

Viherkasveihin olen käyttänyt laittoman paljon rahaa. Ne kuitenkin  tuovat paljon eloa ja väriä kämppääni, mistä pidän.

Levättyäni sohvalla Netflixin äärellä NELJÄ tuntia, sain viestin Aleksilta.

Broidi<3

Broidi<3: ala tulla jo!

Minä: joojoo

(a/n: tulemisläppä) Keräsin itseni sohvalta ja aloin valmistautumaan.

timeskip studiolle

Ajoin studion pihaan uudella Mersullani. Tämä kultalusikka perseessä syntynyt ihmispaska on tullut ärsyttämään veljeään uudella isän ostamalla autollaan. Pappa betalar...

Astuin autosta ulos ja kohotin katseeni kohti studion ikkunaa. Jollain ihmeellä olin oppinut tunnistamaan sen muista, vaikka olinkin ollut täällä vain kahdesti.

Ikkunasta katsoi Aleksi suu ammollaan. Ihme ettei tuon leuka osunut asfalttiin asti. "Moro!" Huikkasin muka tietämättömänä ja lähdin kohti rappua.

"Tuu avaa ovi!" Huusin muistaessani oven olevan lukossa. (a/n: tulemisläppä) "Joel tulee!", sain vastaukseksi. (a/n: tulemisläppä)

Lukitsin vielä uuden Mersuni ovet, ihan vain siltä varalta että joku -mahdollisesti joku kanssani saman sukunimen omaava- haluaisi varastaa sen. Parempi vain pelata varman päälle. Noista isoveljistä kun ei ikinä tiedä...