Like sharks love blood || Joonas Porko x reader

16. tunteet

Violan pov:

Sain purettua loputkin pahvilaatikot, joita ei ollut paljoa, onneksi. Kyllästyin hommaan joten päätin soittaa videopuhelun frendilleni Amalialle. Hänkin asuu Helsingissä, ja oli todella innoissaan kun kuuli muutto-uutiseni.

"Ääää moi muru, miten menee?" Tuo tiedustelee innoissaan vastatessaan puheluun. "Moii mä muutin eilen. Tääl on tapahtunu vaikka mitä tän viikon aikana, pakko kertoo sit ku nähään", selitin yhtä innostuneena.

"Joo haluun kuulla kaiken! Oliks sä siis Aleksil yötä ennen muuttoo?" "Joo olin. Ihana ku on oma kämppä", sanoin ja kaaduin sohvalle onnellisena.

Katselin Aman kauniita kasvoja. Joidenkin mukaan ne ovat pelottavan samannäköiset kuin minulla. Dna-testin tekemistä on mietitty niin kännissä kuin selvinpäin.

Kuitenkin lähinnä kännissä. Tämä idea myös tuli toteutettua kerran, mutta ainoa yhtäläisyys verissämme oli viina. Se siitä sukulaisuudesta sitten.

"Pitäis varmaan hankkii tänne ruokapöytä jossain vaihees", tuskailin lattialla, johon kierähdin juuri.

"Hei mul on idea! Mennään yhes Ikeaan! Päästäis näkee, plus mul on auto", Ama ehdotti. "Hei joo! Mennää!" Innostuin ideasta.

Olemme tunteneet Amalian kanssa ala-asteelta lähtien, tuo on minua vuoden vanhempi, ja valmistui lukiosta myös vuoden ennen minua. Sen jälkeen hän muutti Helsinkiin, mutta yhteydenpito ei onneksi ikinä loppunut.

"Okei Ama, mun pitää nyt mennä purkamaan laatikoita, koska mä rakastan sitä eniten maailmassa", sanoin sarkastisesti hymyillen. Ama nauroi jutulleni.

Lopetimme puhelun ja siirryin takaisin muuttohommiin. Löysin esimerkiksi vanhoja ala-asteella tehtyjä kuvisprojekteja, joulukuusenkoristeen ja muumimukini. Vanhoja, onneksi.

Joonaksen pov:

"Pitäskö ryypätä?" Joel fiksuna ehdotti. "Asiaa!" Komppasin studion lattialta. "Pyydä Viola kans!" Jatkoin vähän liiankin innostuneena. "Aww, pikkupoosu on kuses Kaunisveden Junnuu!" Niko tiedottaa.

Kaikki alkavat mölyämään aiheesta ympärilläni sillä välin, kun puna ja kuumotus nousee poskilleni. Perkele. Oonks mä oikeesti kusessa siihe? Emmä pysty rakastaa ketää. Mut se Viola on vaa nii... epätäydellisen täydellinen.

Sen blondit hiukset, vähän pörröset, mut suorat. Sen leukalinja, sinivihreet silmät, kädet, reidet, per-SOONALLISUUS.

Havahdun ajatuksistani Aleksin myöntyessä ehdotukseeni. "Joo mä pyydän." Perhoset heräsivät henkiin. Helvetti.

Otin kasuaalisti kitaran ja ignoorasin jätkien keuhkoamisen. Aloin siinä rämpyttää jotain aikani kuluksi.

Violan pov:

Tutkailen paistinpannuani mahdollisten kolhujen varalta, kunnes kuulen soittoääneni. Kuka perkele haluaa minulta jotain tähän aikaan päivästä?? Eli kolmelta. Ai että kun rakastan ihmisiä.

Katsoin puhelimeni näyttöä. Videopuhelu rakkaalta isoveljeltäni. Mitä hänkin nyt haluaa.

"Moro", vastaan. "Terse. Tuukko studiolle?" Tuo tiedusteli. (a/n: tulemisläppä) "Miks tulisin? Onko ikävä?" Ärsytin. (a/n: tulemisläppä)

"Lopeta. Ei mulla oo mut Porkolla on. Aateltiin ryypätä jätkien kans ja Joonas välttämättä halus sut mukaan", Aleksi kertoi. Tuo tieto sai perhoset heräämään vatsassani. Joonas haluu nähä mua.

"Hei emmä nii sanonu!" Kuului taustalta Joonaksen äänellä. "Sanoitpa!" Koko muu porukka väitti vastaan. "No haistakaa paska."

Kuuntelen huvittuneena heidän kiistelyään asiasta. "No kai mä sit tuun", sanon yrittäen kuulostaa neutraalilta, vaikka sisäisesti hypähtelin onnesta. (a/n: tulemisläppä)

"Alright, tuu pian." (a/n: tulemisläppä) "Joo, moro."

a/n: tylsä täyteluku😙