Like sharks love blood || Joonas Porko x reader

33. viimein kotona

timeskip viikko

Joonaksen pov:

Viimein keikkabussimme kaarsi takaisin studion pihaan. Kiitimme Herra isoherraa eli Tommia kuskaamisesta, vaikka tämä sitä vaatikin saada tehdä.

Vein osan tavaroistani treenikselle, ja raahasimme muutkin isommat kalusteet studioon. Kello näytti jo kahdeksaa, kun astuin studiorakennuksen ovista ulos.

Vaikka keikkaelämä on ihan parasta, ikävöin silti Violaa ja minityyppiämme, vaikka en siihen ole vielä kunnolla edes tutustunut. Nyt kuitenkin aion pyhittää ainakin seuraavan viikon heille kahdelle.

"Mä lähen, moro", Joel huikkasi vierestäni muille jätkille. "Joel venaa, saanks kyydin ku oon menos Violalle?" Kysyin.

"No niinpä tietenki", hän mutisi itsekseen. Kuulin sen silti...

Olimme viikon aikana päässeet jonkinlaiseen sopuun, mutta vielä tuo jaksoi vittuuntua. "Joo", hän vastasi lyhyesti. "Kiva."

-

"Kiitti kyydistä", huikkasin ja lähdin kipittämään nopeasti kohti oikeaa kerrosta ja ovea. Joel hilpaisi valonnopeudella omaan kämppäänsä ja minä tiesin erittäin hyvin miksi.

Soitin ovikelloa, ja hetken päästä ovi aukesi. Heitin painavat kassini maahan ja rutistin Violan tiukkaan halaukseen. (a/n: kassiläppä)

Seisoimme siinä kiinni toisissamme sanomatta sanaakaan seuraavat viisi minuuttia. Ei siinä kyllä mitään sanoja tarvittu. Vain rakkautta ja läheisyyttä.

Vetäydyimme pois halista. "Mul oli hirvee ikävä", Viola kuiskasi. "Mullapa oli pahempi", vastasin. Painoin huuleni tuon vastaaville. Vivi vastasi suudelmaan eikä rikkonut sitä hetkeen.

Hetken päästä jouduimme lopettamaan haukkoaksemme happea. "Onks sul nälkä? Mä tein ruokaa", Blondi kysyi. "Vois mulla vähä ollakki", hymyilin tuolle.

-

Violan pov:

Syötyämme Joonas oli mennyt makuuhuoneeseen tyhjentämään kassejaan, sillä hänen oli tarkoitus jäädä tänne vähän pidemmäksi aikaa. (a/n: kassiläppä)

Minä puolestani olin suorittamassa nykyään jokapäiväistä Möykyntutkiskelua peilin edessä. Toisin sanoen tarkistelin joka kulmasta, alkaako raskauteni näkyä.

Vatsani oli edelleen samankokoinen kuin aikaisemminkin. Ei sillä että alavatsani täysin litteä olisi, mutta se on minulle ihan normaalia.

Näin heijastuksena kuinka Joonas käveli takaani luokseni ja kietoi kätensä ympärilleni. Hän painoi hellän pusun poskelleni ja jäi katsomaan meitä peilistä.

Hattarapää liu'utti kätensä alavatsalleni hellin liikkein. Toinen niistä piti paitaani sen verran ylhäällä, että hän itsekin näki Möykyn kasvuprosessin.

"Jos mä ihan oikein nään nii pikkunen on jo alkanu kasvaa", Porko mittaili katseellaan ja laski leukansa olkapäälleni. Hymähdin hänelle.

"Mä just söin, se on vaa turvotusta", totesin. "Aijaa, no mut kyl se ihan koht rupee näkyy", Joonas hymyili. "Mä muuten nimesin sen Möykyks", ilmoitin.

"Siis mikä? Möykky?" Hän kysyi huvittuneena. "Joo", naurahdin. "Tiätsä, semmone epämääränen solumöykky, ainaki viel toistaseks", selitin.

"Mun mielestä Pikkunen ois paljo parempi. Sitä paitsi, et sä voi sitä vauvaa sanoo möykyks", hän jatkoi. "Miks en muka?" Ihmettelin huvittuneena. Hän vain naurahti kysymykselleni.

"En mä olis kyl uskonu et sä olisit näin innoissas täst skidist. Jotenki mä oon nähny sut semmosena että et haluu lapsii", kerroin vilkaisten miestä.

"Nii, en mä olis uskonu itekkää. Aina mä vaan oon aatellu et en mä ehkä ikinä lapsii haluu, mut sit mä sain kuulla tästä", hän selitti ja silitti vatsaani.

"Mä vaa jotenki tiesin heti et mul on tasan yks polku siitä eteenpäin, enkä mä olis edes halunnu mitään muuta."

"En mä itestänikää olis heti uskonu. Sit kuitenki mä vaan tajusin et en mä olis tätä ikinä pystyny keskeyttää", komppasin.

Käännyin ympäri Joonakseen päin ja nostin käteni tämän hartioille. "Mä oon onnellinen sun ja meän pikkusen kans", blondi kertoi. "Nii mäki oon", vastasin ja painoin huuleni kertaalleen Joonaksen vastaaville.