Show yourself - Tommi Lalli X reader

Luku 1

"MÄ EN VOI USKOA TÄTÄ!" Paras ystäväni Helmi huudahti kävellessämme Aleksanterin katua. "Oo nyt vähän hiljempaa." Sanoin Helmille samalla, kuin vilkuilin ympärilleni olisiko joku kiinnittänyt meihin huomiota.

"Siis Blind Channel esiintyy huomenna täällä Helsingissä!" Uuden musiikinkilpailun ja Euroviisujen jälkeen Helmi ei ollut muusta puhunutkaan, kuin Blind Channelista. Ja hyvänä ystävänä minun on pakko tukea.

"Y/N!" Havahdun äkkiä ajatuksistani ja katson Helmiä. "Sähän lupasit lähtee mun kaa huomenna kasin keikalle." "Joo niin lupasin älä huoli." "Huomenna o meidän viimenen ilta yhdessä, ennenku sun pitää lähteä takas Ouluun sun faijan luo. Sä oot jo 22. Miks et vois jo hommaa omaa kämppää?"

Katsoin Helmiä ja sanoin: "Ei se kämppä ny taivaalta tipu." Tämän jälkeen aloimme molemmat nauramaan hysteerisesti. "Huomenna nähää." Helmi sanoi samalla, kun nousen dösän kyytiin. "Joo. Huomiseen."

Skip. Lauantai ilta

Puin päälleni mustan topin ja farkut toivoen, etten jäätyisi ulos keikan aikana. Vilkaisin nopeasti puhelimeni kelloa. Kello on 17.05 Helmi oli mennyt jo heti aamusta jonottamaan paikan päälle, jotta saisimme varmasti eturivipaikat keikan aikana. Minulle olisi riittänyt jäädä hiukan kauemmas muista ihmisistä. Puhelin saapui viesti. Se oli Helmiltä. "Pojat nous just lavalle ja ne vetää niin hyvin! Joko oot tulossa?" Katsahdan nopeasti itseäni peiliin. En näytä sen erikoisemmalta, kuin kukaan muu 22 vuotias nainen Helsingistä. Huokaisen syvään ja vastaan. "Lähen just nyt tulemaan." Helmi vastasi minulle vain tähtisilmäisellä hymiöllä.

Nappasin peilini reunalta roikkuvan mustan nahkatakkini ja kävelin kohti etuovea. "Mä meen nyt sitten!" Huikkasin äidilleni, joka näytti syöttävän nuorinta veljeäni Oskaria. Hän ei vastannut mitään, joten suljin oven perästäni. Minulla ei pitäisi mennä 20 minuuttia pidempään, jos dösä ei ole myöhässä.

n. 30min myöhemmin.

Vihdoin ja viimein pääsin Kauppatorille, joka oli hiljaisempi, kuin olisin odottanut. Kävellessäni lähemmäs Sea Pool Allasta aloin kuulemaan jo kitaran ja rumpujen pauketta. Samalla myös huomasin Kuinka pitkäksi keikalle menijöiden jono oli kasvanut. "Kuinka mun muka pitäis Helmi täältä löytää?" ajattelin ääneen. Otin kännykkäni esiin ja laitoin Helmille viestiä. "Oon nyt tääll. Minne tuun?" Kesti jonkun aikaa ennenkuin sain vastauksen: "Oon ihan tässä oven eessä. Tuu tänne." Lähdin siis kävelemään ovea kohti. Sammalla huomasin saavani erittäin paljon vihaisia katseita, joista yritin olla välittämättä. "Y/N!!" Kuulen tutun äänen ja lähden kävelemään kohti ihmislaumaa. Vihaiseet katseet voimistuvat ja tunnen Kuinka hiki alkaa valua niskaani pitkin. Yhtäkkiä käsi vetää minut suoraan keskelle ihmislaumaa suoraan Helmin eteen. "IHANAA SÄ PÄÄSIT PAIKALLE!" Helmi huutaa kovaan ääneen ja halaa mua. "Paljonko sä oot oikeen ehtiny tässä jo juomaa?" Kysyn Helmilta, joka vaikutti päihtyneeltä. Helmi ei vastanut mitään. Nauroi vaan ja kaivoi minulle juoman laukusta. "Nää pitää sit kiskoo ennen ku mennää sisälle."

19:00 Portit avattiin ja ihmiset alkoivat tuuppimaan toisiaan. Onneksi olin ehtinyt parijuomaa ottamaan, koska olisin muuten saanut paniikkikohtauksen. Näytettyä henkkarimme ja lippumme vartijalle Helmi tarraa eritäin kovaa kädestäni kiinni ja lähtee juoksemaan kohti lavaa. Hän lopetti juoksemisen vasta siinä vaiheessa, kun hän törmäsi lavan edessä olevaan aitaan. "Eturivi. Mahtavaa!" "Mahtavaa..." toistin hänelle silmiä pyöritellen.

Pitkän odottelun jälkeen kello tuli 20 ja Blind Channelin pojat astelivat yksitellen lavalle. Helmi vieressäni kiljui aivan hirveästi ja ihmiset työnsivät minua vain enemmän ja enemmän aitaa kohti. En tiedä mitä keikan aikana tapahtui, mutta minusta tuntui siltä kuin koko tilaisuus olisi ollut ohi silmänräpäyksessä.

Dark Siden lähtiessä soimaan heräsin, kun jostain koomasta ja tärisin aivan hirveästi. Samalla myös huomasin hävittäneeni Helmin, jonnekin ihmisjoukon keskelle. Dark Sidein jälkeen pojat sanoivat heipat kaikille ja poistuivat lavalta. Heti sen jälkeen ihmiset alkoivat liikkumaan ulos päin ja minä istahdin maahan. Katsoin täriseviä käsiäni ja yritin tasata hengitystäni. "Hei. Hei. Onks kaikki hyvin?" tunsin kun joku koputteli minua olkapäähän ja katsoin ylöspäin huomatakseni järjestyksenvalvojan tuijottavan minua. Tuijotin häntä vain takaisin jolloin hän sanoi jotain radiopuhelimeen ja sitten minulle. "Nouse ylös. Viedään sut ulos toista reittiä." Nousin ylös järkkärin avulla ja paikalle saapui toinen järkkäri, jotka yhdessä nostivat minut aidan yli ja lähtivät ohjamaan kohti Backstagea.

Järjestyksenvalvojat laittoivat minut istumaan tuolille backstagella ja toinen heistä sanoin. "Istu tässä hetki. Haetaan tähä ensihoitajat tsekkaamaan sun kunto ja tuodaan sulle vettä." Nyökkäsin vain heille ja lähtivät nopeasti toiseen suuntaan. Hetken ehdin hengähtää omiin käsiini, kunnes joku sanoo vieressäni. "Onko sulla kaikki hyvin? Näytät tosi huonovointiselta." Nostan katseeni ja tunnistan vieressäni seisovan henkilön olevan Blind Channelin rumpaliksi....