JOANNAN POV:
Herään herätykseeni joka on tietenkin täysillä. En mä muuten heräis. Tänään olisi koulun eka päivä, ei jaksais. Joka tapauksessa nyt on pakko, joten nousen ylös sängystä ja puen vaatteet. Asuuni kuuluu tänään mustat leveälahkeiset farkut, musta oversized t-paita ja mustat vanssit. Vittu ku ollaan taas värikkäällä päällä JES! "Huomenta otaks munakast ja pekonii?" Isä kysyy "jooh voisha sitä"sanon väsyneenä "väsyttääkö mun pikku prinsessaa" isi kysyy sarkastisesti.
"Hei mä alan kutsuu sua joonakseks jos et oo iha turpakii" sanon ylpeästi hymyillen."Hei toi on julmaa!" Isä sanoi."nii oli tarkotuski"sanoin jälleen ylpeästi hymyillen."noni lähetää ettet myöhästy".isä sanoo. Totta kellohan on jo varttia vaille kahseksan. Onnekseni emme asu kuin 8 minuutin kävelymatkan päässä koulusta joten matka autolla ei todellakaan olisi pitkä. Laitan mustat vanssini jalkaan ja lähdemme isän kanssa ulos rappukäytävään.JOONAKSEN POV:
"Monelta sul loppuu ni tuun hakee" kysyn tyttäreltäni."kaheltatoista"tuo sanoo ehkä hiukan apeana."okei" vastaan hymyillen rohkaisevasti.
"Hyvää koulupäivää muru""kiitti isi. Hyvää työpäivää""kiitos muru" vstaan tyttärelleni ja kaarran pois koulun pihasta.JOANNAN POV:
Katsoin kun isäni auto kaartoi pois kouluni pihasta. Sitten käännyin koulua kohti laitoin kuulokkeet korviini ja lähdin kävelemään kohti koulun ovia. Kävelen koulun käytävällä ja menen luokkani lähellä sijaitsevan nurkantaakse istumaan sitten nään jonkun tulevan koulun ovista sisään. Jonkun jota en olisi halunnut nähdä. En vielä. Päätän jättää tämän ihmisen täysin huomiotta ja jatkaa musiikin kuuntelua kunnes tunnen potkaisun jalassani ja kuulen jonkun sanovan
"Pitkästä aikaa."
Sanoja 243Täs eka luku tää on aika lyhyt kerro toki mitä tykkäsit
YOU ARE READING
my daughter//Joonas Porko
FanfictionJoanna on 13 vuotias teini tyttö, jonka luullaan elävän täydellistä elämää. Onko se totta? Se selviää vain lukemalla. NAUTTIKAA -käytän varoituksia vain viiltelyssä,alkoholissa sekä väkivallassa Ja tän kirjan alku on aika tylsä mut kyl se sit muutam...