my daughter//Joonas Porko

kato mitä sä teit

Joannan pov:
"Mä ymmärrän et sä oot järkyttynyt ja vihanen, mut mä en haluais riidellä." Isä sanoi samalla irtautuessaan seinästä jota päin tuo oli juossut. "Enkä mä halua pikkusiskoa vitun äyssi." Sanon pokkana. Isä katsoo minua vihaisesti. "Lopeta tuo jo saatana. Sä saat pikkusiskon ja sillä hyvä. Ja älä enää hauku mua. Mä olen sun isäs halusit tai et. Tuo sanoi todella vihaisesti. Ei hän ennen tuollaisesta ole suuttunut...se on ollit meidän läppää.. mwnen hiukan piiloon Ollin taakse koska pelkään sitä kun minulle huudetaan tai ollaan vihaisia. "Hah. Wow ja nyt sä pelkäät mua. Vittu." Tuo naurahtaa kylmästi. Eikö hän rakasta minua enään? Onko tämä minun vika? "JOONAS!" Olli huutaa ja hyppään äkkiä kauas hänestä. Hän huomaa sen muttei välitä sillä hän jatkaa isälleni huutamista. "SÄ ET VITTU VOI OLLA NOIN TUNTEETON SUN OMAA VITUN LASTA KOHTAAN! OLETKO SÄ SAATANA NYKYÄÄ JOKU TUNTEETON PASKA?!" Tuo huutaa. Huomaan kyyneleet isäni silmissä. "En oo tunteeton...oon vaa väsyny." Tuo sanoo hiljaa. "Hah. Mihin?" Olli naurahtaa kuivasti. Idän silmistä alkaa vuotaa kyyneliä. Haluaisin mennä halaamaan tuota mutten mene koska samassa lääkäri, Niko, Minna ja tuo kakara tulevat synnytys salista luoksemme. Minna istuu pyörätuolissa jota niko työntää. Niko antqa minulle TsEmPpAaVaN katseen. Katson vauvaa sittwn Ollia ja sitten isääni. Isäni katsoo vauvaa onnellisena. Tuolta hän näytti kun tulin pienenä pitämään prinsessapuvussa muotinäytöstä hänelle. Hän otti vauvan syliin ja Joel tuli heidän viereensä ja sanoi onnellisena "meidän oma pikku perhe" auts. Tuo sattui. Mutta se sattui enemmän että isäni vain suuteli Joelia. Lähdin vähin äänin kohti sairaalan ovia. Kukaan ei huomannut, koska kukaqn ei välittänyt.

Tulin kotiin. Otin putkinassini ja laitoin sinne kaikki vaatteeni ja tärkeimmät tavarani. Suljin laukun ja otin reppuni ja pakkasin sinne ns "käsimatkatavarani" otin käteeni kuvan minusta ja isästä...muistan tuon päivän. Oli minun 4 vuotis syntymäpäiväni menimme isän ja jätkien kanssa kreikkaan. Tuo kuva oli Ollin ottama minusta ja isästä altaassa kun isä nosti minut ilmaan, käsiensä varaan. Kyyneleet puskivat silmistäni. Laitoin kuvqn reppuuni ja pakkasin sen loppuun. Puhelimeni alkoi väristä. Katsoin kuka yritti soittaa minulle. Olli. En vastannut. Otin pakkaamani tavarat ja lähdin kohti juna-asemaa. Tommi asuu oulussa, mutta on tällähetkellä helsingissä. Minulla on kaikkien jätkien luo vara-avain. Ostin itselleni junalipun Ouluun. Katsoin puhelintani 55 soittoa Nikolta 67 soittoa Aleksilta 199 soittoa Ollilta 85 soittoa tommilta ja 2 soittoa Joelilta. Ei yhtään isältä. Suljin puhelimeni ja katsoin junan ikkunasta maisemia.

Ollin pov:
Olen todella huolissani. Joanna oli kadonnut sairaalasta. Kukaan ei tiennyt mihin hän oli/on mennyt. "Okei nyt kaikki käy kattomassa oman kodin jos Joanna on mennyt sinne." Tommi järkeilee. Itse olen aivan paniikissa ja itken. Kaikki muutkin itkee. Mutta minusta tuntuu että Joonas ei ota tätä vakavasti.

"Joonas ooks sä yrittäny ees soittaa Jonskulle?" Päätän kysyä. "En? Eihän se teillekkää vastaa. Miks se mulle vastais?" Tuo sanoo neutraali ilme kasvoillaan. "JOONAS SAATANA SOITA SILLE!" Huudan tuolle. Olemme kaikki siis nut Joonaksen ja Joelin luona. Olimme käyneet kaikki katsomassa kotoamme olisiko Joanna mennyt jollekin meistä. Eipä ollut. "Onks kukaa käyny kattoo Jonskun huonetta?" Niko kysyy yhtäkkiä. "AIVAN!" Huudahdan. Pomppaan ylös ja juoksen Joannan huoneen ovelle. Herrasmiehenä koputan ensin oveen. Kun mitään ei kuulu menen vain sisään. Huomaan että puolet hänen tavaroistaan on poissa. Eikai vaan.... kurkistan tytön vaatekaappiin. Tyhjä. Voijoonaksenkyrvänsaatananvittu. "Jätkät!" Huudan murtuneella äänelläni. "No mi-" Niko aloittaa kun he tulwvat ovelle. "Kato mitä sä teit." Sanon ja osoitan murhaavan katseeni Joonas henrik vitun porkoon.

Sanoja 563

Uuuuu....