Joannan pov: timrskip 2h
Olin vaihtanut lakanat Tommin sänkyyn ja nyt olin käymässä nukkumaan. Mutta jostain syystä en saanut unta. Päätkn laittaa musiikkia. Laitoin spotify:ssä 3 biisiä jonoon(costee 'toivon', heviteemu 'liian monta ongelmaa' ja kuristaja 'kasvoton huone'.
Liian monta ongelmaa alkoi soimaan...mietin sen sanoja. "Mun sydän murtuu, kun katon peiliin. haluisin olla ihan fine mut ei se mee niin.....mä en riitä. En kelpaa. Mussa on liian monta ongelmaa." Onko mussa joku ongelma, kun isä ja joel eivät välitä minusta? Nousin sängystä ja kävelin makuuhuoneen kokovartalopeilineteen. Mikä minussa on vikana? Olenko ruma? Lihava? Enkö ole tehnyt heitä ylpeiksi? Kysymyksiä sateli päässäni. Menin takaisin sänkyyn ja nukkumaan.
Timeskip: Aamu klo: 8:55
Herään. Oven koputukseen? Nousen aivan unenpöpperössä ulko-ovelle. Kun avasin ulko-oven sen takaa paljastui...Jätkät? "Mitä te teette täälä?" Sanon surullisesti sekä hieman vihaisesti. "Me tultiin selvittämään asiat. Sopimaan." Joel sanoo. Katsahdan tuota kakaraa joka lepää isäni sylissä. Ennen minä lepäsin isäni sylissä... "Miks ette tullu Tommin avaimil sisää?" Kysyn. "Aateltii herättää sut samalla" Olli sanol vittuillen. Haistappa sinäkin vittu. Käännyn vain pois ovelta sanomatta mitään ja jättäen oven auki. Pojat kävelivät sisään ja minä istuin pyöreän ja valkoisen keittiönpöydän ääreen. Kun jätkät olivat suoriutuneet eteisestä pidemmälle kaikki muut istuivat pöydän ääreen paitsi Olli joka meni keittämään kahvia.
Sanoja 214Okei kaverit. Anteeks näin lyhyt luku, mut mua väsyttää. Ja anteeks ku näitä ei tuu säännöllisesti, mut tän kirjottaminen on mulle tosi terapeuttista, joten kirjotan tätä aina kun mulla on paha olla. Kiitos ja anteeksi.
![](https://img.wattpad.com/cover/300364359-288-k774135.jpg)
ESTÁS LEYENDO
my daughter//Joonas Porko
FanficJoanna on 13 vuotias teini tyttö, jonka luullaan elävän täydellistä elämää. Onko se totta? Se selviää vain lukemalla. NAUTTIKAA -käytän varoituksia vain viiltelyssä,alkoholissa sekä väkivallassa Ja tän kirjan alku on aika tylsä mut kyl se sit muutam...