Joanna on 13 vuotias teini tyttö, jonka luullaan elävän täydellistä elämää. Onko se totta? Se selviää vain lukemalla. NAUTTIKAA
-käytän varoituksia vain viiltelyssä,alkoholissa sekä väkivallassa
Ja tän kirjan alku on aika tylsä mut kyl se sit muutam...
Joonaksen pov: Halasin tytärtäni edelleen Ja hän halasi takaisin. "Anteeks. Mä en tienny että Alisa on noin hirveä ihminen. Sä oot mulle aina tärkein. Kukaan ei vie sua multa eikä sun paikkaa mun sydämmestä." Sanoin itkuisesti tyttärelleni. "Saat anteeks... Mä rakastan sua isä." Tuo oli paras asia mitä olen hetkeen kuullut. 'Rakastan sua isä' parasta. "Ja mä sua." Vastasin.
Timeskip: viikko Olimme pysymään noin puolitoista viikkoa sovussa Joannankanssa. Tätä nykyä minä olen töissä,kotona ja tinderissä. Joanna puolestaan on...jossain ei hän sitä kerro minulle. Yleensä hän tulee kotiin yöksi mutta on mennyt joskus myös Ollin ja Aleksin luokse. Tai sitten sen vitun Artun. En tunne häntä, enkä pidä siitä että tyttäreni seurustelee tämän kanssa. Mutta minkäs minä sille voin, Jos alkaisin kieltämään heidän suhdettaan erottaisin vain itseäni enemmän Joannasta. Kello on nyt 20.45 Joanna voisi tulla jo kotiin. Haluaisin nimittäin jutella tämänkanssa. Päätin soittaa Ollille.
Puhelu
O:moi
J:moi..totaa onks Joanna sielä?
O:tuli se tänne hetki sitte. Kui?
J:sanoisiks sille et tulee kotiin?
O:jooh. Voisin tuoda sen ettei se vaan EkSy ReItIlTä.
J: joo. Kiitos Olli.
O:ei mitää.
Puhelu loppu
Nonniin. Joannan pitäisi siis kohtapuolin tulla kotiin. Voisin laittaa ruokaa meille ja sitten voisimme jutella ihan kunnolla.
Ovi pamahti kiinni, juuri kun olin saanut ruoan pois uunista. Pian tyttäreni tuli keittiöön
Oops! Ang larawang ito ay hindi sumusunod sa aming mga alituntunin sa nilalaman. Upang magpatuloy sa pag-publish, subukan itong alisin o mag-upload ng bago.
(A/n eli tossa on Joanna ja Porkon kämpästä pohjapiirrustus tai joku sen tapanen.)
"Mitä asiaa sulla oli?" Tuo kysyi välinpitämättömästi. "Mä haluisin jutella sunkanssa. En oo nähny sua melkeen kahteen viikkoon." Vastasin. "Aha." Tuo sanoi ja katsoi muualle. "Mä tein ruokaaki. Kanafetapastaa." "Jaa." Tuo vastasi kylmästi. Tuo oli aikaloukkaavaa sillä olin oikeasti nähnyt vaivaa tähän ruokaan. "Niibmä vähän aattelin et syötäs ja juteltas." Yritän olla se aikuinen tässä nyt. "Ei oo nälkä." Tuo tuhahti sohvalta jonne oli hetki sitten siirtynyt. "Tulisit nyt. Ku mä näin vaivaa tän tekemiseen." Pyysin suu mutrulla. 'Se aikuinen' kun olen. "No kai mä sit tuun." Tuo sanoi. "Jes."
Olin kattanut pöydän meille kahdelle ja laittanut ruoankin valmiiksi. Kuvaile itseäsi yhdellä sanalla, reipas. "Mä..mä haluaisin sopia." Sanoin vakavana. "Aha. Ai nyt kiinnostaa minä ja mun asiat?" Tuo kyseenalaistaa. "Joanna rakas. Mua on qina kiinnostanut sun asiat ja sinä ylipäätään. Mä haluan olla sulle se jolle sä voit kertoa kaiken. Toisin sanoen mä haluan olla sulle isä." Sanon yhteen hengenvetoon kyyneleiden tulviessa ulos silmistäni.
