my daughter//Joonas Porko

sovinto

Nikon pov:
"M-miks sä sit huusit mulle?" Joanna kysyy. "Koska mä olin tyhmä." Vastaan Jonsku naurahtaa hieman. Se saa minut hymyilemään. "Saanko mä halata sua?" Kysyn, mutta tuo syöksyykin halaamaan minua. "Rakastan sua aivan äärettömästi." Tuo sanoo hennosti itkien. "Niin mäkin sua. Mun oma pikku Jonsku." Sanon hymyillen. Lähdemme huoneesta ulos ja ensimmäinen asia jonka nään on itkevä Joonas. Se saa minut hysteeriseksi ja juoksen halaamaan tuota blondia hattarapäätä jota rakas basistimme jo halaa. "Joonas rakas mikä sulla on?" Kysyn erittäin huolestuneesti. "Mhm..ei mikään." Tuo sanoo. Eikö tuo ihana hattarapää tajua että huomaan jos hänellä ei ole kaikki hyvin? "Joonas mä nään ettei sulla ole kaik-" ehdin sanoa ennenkuin eteisestä kuuluu tyttöystäväni huuto. "Moi!" Tuo huutaa eteisestä ja tulee suutelemaan minua. Tottakai vastaan vastahakoisesti vastaan suudelmaan. Oih..olisipa hän Joonas.

Joannan pov:
Tulimme itn kanssa juuri kotiin. Niko oli käyttäytynyt jotenkin todella oudosti sovintomme jälkeen. Noh on minulla parempaakin tekemistä kun miettiä Nikon käytöstä. Olen huoneesani ja kuuntelen jbl kajaristani  biisiä 'tyttö pieni'. Se on mielestäni hyvä biisi, vaikkei minun elämääni kuvaakkaan. Isä ja jätkät ovat parhaita. Mutta ei. En ole sopinut isäni kanssa..

                        

Joku koputtaa oveeni. "Joo?" Kysyn ehkä hieman tylysti. Oven avaa varovasti isä ja joel. Niimpä tietenkin. Sammutan musiikin ja sanon " tulkaa vaa" sillä haluan kuulla heidän asian. Vaikka tiedänkin mikä se on. "Kulta.. me haluttqis oma lapsi. Vaikka sä olet mun oma ihana pikku prinsessa.. me haluttas yhteinen lapsi.. oisko se sulle ok?" Isäni selittää. "Ei." Vastaan tyynesti ja tunteettomasti. "Miksei?" Joel puolestaan kysyy. "En mä halua mitää kakaraa tänne. Ja te ette kuitenkaa kestäis sitä vauva-arkee ja alkaisitte riitelee ja unohtaisitte mut ja alkaisitte huutaa mullekki." Vastaan ja tunnen kun kyyneleeni alkavat luultavasti kohta puskea silmiini. "Eihän me rakas sua unohdettais!" Isäni sanoo ja laittaa kätensä jalalleni, mutta työnnän käden pois samantien. "Anteeks Jonsku rakas et me ei kerrottu mut... me ollaan jo päätetty ottaa se." Joel sanoo. Katsahdan isääni ja hän nyökkää. Järkytyn ja käännyn katsomaan seinää ilmeettömänä. "Ulos." Sanon ilmeettömänä.

                    Sanoja 332

Vähä lyhyempi luku tälläkertaa.