Joannan pov:
Itkin isäni vieressä, kunnes kuulin palomiehet. "APUA!! ME OLLAAN TÄÄLLÄ MUN ISÄN KANSSA PELASTAKAA ISÄ!!" Huusin täyttäkurkkua. Näin kun kaksi palomiestä tuli meidän luo toinen heistä vain nappasi isän kantoonsa ja lähti. "Mä kantaisin sut nyt pois täältä, sun isän luo." Toinen palomiehistä sanoi minulle. Nyökkäsin vain vastaukseksi ja tuo otti minut olalleen ja vei ulos. Jossa odotti jätkät ja tajuihinsa tullut isä.
Ollin pov:
Joanna kannettiin ulos juuri kun Joonas oli tullut tajuihinsa. Tuo kaksikko on kyll erottamaton ja huoleton. Koska vaikka rakastankin isääni en minä sentään palavaan hotelliin olisi juossut häntä pelastamaan, sen verran huonot välit meillä on. Muistan kuinka pakenin monesti ikkunasta Joonaksen luo kun isäni tuli kotiin, Joonaksen perhe on minulle kuin toinen perhe.
Joonaksen pov:
Tulin tajuihini våhän aikaa sitten ja ensimmäinen asia jonka näin oli se kun palomies kantoi pikku prinsessaani. Päällimmäinen ajatukseni oli ettei kai tuo vaan ole menehtynyt. Sillä muistan kun tuo tuli pelastamaan minua. Joka tapauksessa Joanna ei ollut menehtynyt sillä heti kun palomies oli laskenut Joannan Olaltaan tuo minun pikku päivänsäde tuli halaamaan minua tiukasti ja minä halasin takaisin mutta vielä tiukemmin.
Sanoja 200
Lyhyt luku tälläkertaa mut ens luvust tulee pidempi.
YOU ARE READING
my daughter//Joonas Porko
FanfictionJoanna on 13 vuotias teini tyttö, jonka luullaan elävän täydellistä elämää. Onko se totta? Se selviää vain lukemalla. NAUTTIKAA -käytän varoituksia vain viiltelyssä,alkoholissa sekä väkivallassa Ja tän kirjan alku on aika tylsä mut kyl se sit muutam...
