my daughter//Joonas Porko

toivokoot vaikka toistensa kyrpiä

Joonaksen pov:
"Mit-" Olin kysymässä kunnes tyttäreni kääntyi minua ja kihlattuani päin ja huusi "ULOS!" Näin kuinka monet kyyneleet puskivat voimalla ulos hänen silmistään. "Joanna rakas rauho-" Joel yritti mutta turhaan. "Jos te ette oo viidessä sekunnissa ulos mun huoneesta ni sit mä lähen!" Tuo sanoi erittäin raivoissaan. "Joanna rakas ku me haluttas vielä jutella sunkanssas." Yritin myös. "Jaha  no mä en täidänkanssa. JA PAINUKAA NYT HELVETTIIN TÄÄLTÄ!" Tuo huusi ja nousi seisomaan. "JA SÄHÄN ET MEILLE NOIN PUHU!" Huusin takaisin ja nousin myös seisomaan vaikken tiedä miksi sillä tiedän tyttäreni pelkäävän huutamista. Joanna katsoo minua shokissa,peläten sekä itkien. "Rakas anteeks." Sanoin ja yritin halata tuota mutta tuo perääntyi ison askeleen taakseppäin. "E-ethän..sä.." kysyin mutten saanut vastausta. "Rakas mä en ikinä tekis sulle mitään pahaa." Sanoin. "M-mä meen n-nyt.." tuo sanoi hiljaa ja lähti ulos huoneestaan ja koko kämpästä. Romahdin itkemään Joelin kainaloon.

Joannan pov:
Juoksin kohti Ollin ja Aleksin kotia. He eivät asuneet kuin muutaman talon päässä. Juoksin suoraan ovelle ja näpyttelin ulko-oven ovikoodin. Juoksin rappuset 3 kerrokseen oven etteen jossa luki 'Kaunisvesi-Matela' kämppä oli siis alunperin Ollin mutta sitten hän päätti rakastua tuohon Kaunisveden poikaan ja he muuttivat yhteen. Pimpotin ovikelloa ja itkin kuin Olli silloin kun ei saanut Aleksilta aamupusua. Pian Olli tuli avaamaan. Hänen ilmeensä muuttui heti huolestuneeksi. "Hei..hei..shhh.. onks kaikki hyvin?" Olli kysyi. No vittu näytänkö siltä? Okei okei sori.. Olli ei voi tietää. Vituttaa vaa tommoset tyhmät kysymykset. Halaamme edelleen ovensuussa. Olimme kuitenkin laittanut oven kiinni. Taino..Aleksi oli mutta aivansama.

             

Aleksi oli mennyt puhumaan jotakin puhelua. Kun minä ja olli söimme tyytyväisinä pehmeällä sohvalla lämpimän viltin alla erittäin hyvää jäätelöä. NAM. Pian Aleksi tuleekin takaisin olohuoneesen hänen ilmeensä on vakava. "Tota...minna meni synnyttään.." tuo sanoo varovasti. MITÄ?! "Mitäh?" Olli kysyy selkeästi hämmentyneenä. "O-onks i-isä ja joel s-siel?" Kysyn itku-kurkussa, toivoen vastauksen olevan ei. "Jooh oli ne sinne menny... ne toivo et säkin menisit." Tuo sanoi hiljaa. "Toivokoot vaikka toistensa kyrpiä. Mä en sinne mene." Sanon ja jatkan jäätelöni syöntiä. Tälläkertaa ilmeettömänä. "Muru...eiks sun kannattais kuitenki mennä?" Olli kysyy. "Mitähän vittua minä siellä tekisin?" Kysäisen Ollilta. "Tuut kattoo ku sun pikkusiskoos heti ku se on syntyny. "SE EI OLE MUN PIKKUSISKO!" Huudan tuolle. Tähän asti vain Olli ja Aleksi ovat tajunneet minua. Onko se saatanan kakara aivopessy nuoki. Eihän se oo ees syntyny vielä... "mennään ny kummiski. Tuut vaik mun tueks sinne." Aleksi sanoo. "Ja miks dä tavit tukea?" Kyseenalaistan. "Koska muuten...en voi...olla saamatta vauvvakuumetta." Tu sanoo ja ennekuin ehdin kissaa sanoa plen jo eteisissä ja minulle tungetaan takia päälle ja kenkiä jalkaan. Vittu.

             

Olemme nyt sairaalalla. Nään isäni.....valitettavasti. "oih kulta sä tulit!" Tuo huudahtaa onnellisena ja yrittää juosta halaamaan minua, mutta teenkin väistöliikkeen ja tuo juokseekin onnellisena seinääpäin. Olin ylpeä tuosta väistöstä.

                 
                     Sanoja 469

WATTBAD EI ANNA JUKASTA😡😡😡😡