Viime päivinä olen ollut todella sekaisin. Viime päivät koulussa on olleet hyvin raskaita. En ole jaksanut edes lukea kokeisiin ajoissa. En tiedä mistä se johtuu, mutta onneksi tämä on viimeinen koulupäivä ennen kesälomaa. Ajattelin, enkä edes huomannut, että opettaja edessäni katsoi minua vihaisesti.
Opettaja sanoi vihaisesti mulkoillen minua: "olet ihan omissa ajatuksissasi, voitko vastata kysymykseen b?" Näin vieressäni Maxin joka pidätti naurua. Olin ihan pihalla ja yritin mielessäni laskea sitä laskua. "Se on 68", sanoin vähän epävarmasti.
"Oikein", Opettaja sanoi ja jatkoi kysymällä muilta vastauksia typeriin matikan laskuihin. "Huh se oli muuten lähellä", kuiskasin Maxin korvaan todella hiljaisella äänellä. Max katsoi minua ja hän vain nauroi hiljaa hyvin tuskaisen näköistä naurua.
Säikähdin kun kellot soivat. Nousin seisomaan ja lähdin kävelemään luokasta ulos. Kävelin ruokalaan asti, otin vähän ruokaa ja valitsin sopivan pöydän mihin menisin syömään. Huomasin että Max, Thomas ja Alice istuutuivat samaan pöytään missä minä söin hiljaa ruokaani.
"Mitä me tehdään kesälomalla?" Alice kysyi ja katsoi kaikkia meitä muita. "Kaikkea mitä ennenkin", Thomas sanoi ja näytti kyllästyneeltä. Max vastasi kaikille: "olis kivaa tehdä jotain erilaista, jotain jännittävää tällä kertaa".
Minä otin puhelimeni esille ja huomasin,
että tuntematon numero oli lähettänyt minulle viestin. En todellakaan tiennyt ketä se oli, tai miksi hän oli lähettänyt jonkun viestin, vieläpä kuvan! Ajattelin järkyttyneenä ja painoin kuvaa.
Kuvassa oli todella ison näköinen sairaala. Kun olin katsonut järkyttyneenä kuvaa pitkään, huomasin, että tämä viestittelijä lähetti minulle toisenkin viestin jossa luki näin:
"Tämä sairaala hylättiin 6.6.2000 ja huomenna 6.6.2020 se täyttää 20 vuotta. Sairaalassa on ollut hämärää toimintaa ennen kuin se suljettiin. Sitä olisi kiva tutkia eikö?"
"Mm tyypit hei", Sanoin yhä sama järkyttynyt ilme kasvoillani. Kaverini katsoivat minuun. "Joku tuntematon lähetti minulle nämä viestit". Max, Thomas ja Alice katsoivat viestejä. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Max sanoi: " minun mielestä meidän pitää mennä, meillä sentään olis sit tekemistä". Thomas katsoi hymyillen minua: "munkin mielestä pitää mennä" Katsoin Alicea kysyvästi ja vastasin Thomakselle ja Maxille "Se olis tosi jännää mennä! Me voidaan sanoa vanhemmille että me mennään vaikka jonkin sortin kesä leirille". Alice nyökkää ja sanoo "mennään".
En tiedä miksi minua jännitti kun Alice sanoi sen. Olihan se ihan kiva idea. Ei se kuitenkaan myöhemmin ollut hyvä idea, mutta miten me se muka tiedettäisiin.
Sanoja=374
YOU ARE READING
Liekehtivä ruusu
Action16 vuotias Emma lähtee kaveriporukan kanssa kesäloman tylsänä ja kuumana päivänä Ottervillen hylättyyn sairaalaan. Pian he huomaavat, että hylätyssä sairaalassa on hämärää toimintaa mikä muuttaa heidän elämänsä. He saavat tietää salaisesta toiminna...
