Liekehtivä ruusu

luku 10

Lue omalla vastuulla!

~Vartijan näkökulma

Yksi vartijoista piteli tyttöä sylissään. Olin se, joka piikitti häntä nukutus aineella. En sentään ollut se, joka ampui häntä. Kävelimme kohti eristys selliä.

Kävelin kolmen muun vartijan kanssa. Jos olisin tiennyt aiemmin, että tämä työ on näin rankkaa. En olisi ikinä tullutkaan tänne. Raukka tyttö halusi vain karata. Kyllä minäkin haluaisin tuossa tilanteessa.

Joudumme kiduttamaan viattomia ihmisiä ja jotkut meistä vartijoista nauttii siitä. Esimerkiksi minun pomoni Jack. Hän on vartijoiden pomo ja hyvin pelottava. Hän on joskus ollut vangin vartija.

Kävelimme eristys sellin sisälle. Se vartija joka piti sylissään tyttöä laski tämän sängylle eristys selliin. Lääkäri tuli sisälle ja käski meidät ulos.

Se on surullista ajatella, että tämä tyttö joutuu eristykseen ensimmäisenä päivänä ja aloittaa harjoitukset myöhemmin.

Hän ei selviä. Hän on se joka putoaa..

~Emman näkökulma

Makasimme vieläkin lattialla. Laukaus oli kuulunut jo kymmenen minuuttia sitten.
Vartijoita tuli sisälle. Nousimme ylös. Yksi vartijoista kuiski jotain Nickin ja Lucan korvaan. He puhuivat ilmeisesti minusta, sillä he vähän väliä vilkaisivat minua.

"Voitte mennä nytten", Nick sanoi. Minä lähdin kävelemään. "Sinä jäät tänne", vartija sanoo pelottavalla äänellä. Sydämmeni jätti ainakin kolne lyöntiä välistä.

Minä käännyin hitaasti. Katsoin vuorotellen Nickiä sitten Lucaa. Kolme vartijaa katsoivat minua. Se joka käski minun jäädä oli aika pitkä. Hänellä oli mustat kiharat hiukset ja ase käsissä. Hänellä oli musta puku.

"Mik-si?", minä sain vihdoin sanottuani. Luca ja Nick lähtivät ripein askelin paikalta. Sydämmeni tykytti kovaa. Käteni tärisivät ja minä vain tuijotin tämän silmiä. Ne olivat jään siniset.

Kaksi vartijaa käveli minua päin ja tönäisi minut ulko-ovia päin. "M.. m . Mihin menemme?, kysyin hiljaisella äänellä. Kukaan ei vastannut.

Kävelimme nopeaa tahtia ulkona. Vartijat katsoivat minua. Mitä mä tein?
Vihdoin eteemme tuli rakennus. Rakennuksen edessä oli viisi vartijaa. Kaikki katsoivat minua.

Kuulin kun he puhuivat "hän on vaarallinnen". Kaksi vartijaa tönivät minua eteenpäin. "Eteenpäin", yksi vartijoista huusi.

"Mitä on meneillä? Miten mä oon vaarallinen? Mä en mee tonne", minä sanoin. Vartijat katsoivat toisiaan. "Sä tosiaan meet". Minä katsoin heitä "mä en oo vaarallinen". Lisää vartijoita tuli paikalle. Minä yritin peruuttaa.
Vartijat katsoivat toisiaan. "Sä meet sinne nyt", vartija käski.

Joku vartija edessäni lähestyi minua piikillä. Hän oli jo niin lähellä, että huomasin hänen pelokkaan katseensa.
"Mä en mene mihinkään", minä sanoin.

Vartija oli juuri nostamassa piikkiä kun minä huitaisin piikin pois. Vartija katsoi minua kummissaan. Hyppäsin hänen päälle. Löin häntä ja hän yritti tavoitella asettaan. Hänen nenästään valui verta. En tiennytkään, että olen näin vahva.

Vartijat tuli ympärilleni ja yrittivät kiskoa minua irti. Minä löin toista vartijaa suoraan nenään, että hän kaatui. Joku vartija hyppäsi päälleni. Minä huusin ja huomasin, että vartija päälläni lennähti kauas. Hän syttyi tuleen. Tämä oli se minun voimani! Tämän takia olen vahva.

Vartija ampui minua olkapäähän. Se sattui niin lujaa, että kaaduin maahan. Tämä joka ampui minua tuli viereeni. Hänen nenästään valui verta. Hänen silmänsä olivat ruskeat.