Liekehtivä ruusu

luku 9

Kävelimme metsässä. Oli hyvin hiljaista. Kävelin parin ihmisen vieressä. "Moi! Mun nimi on Anne. Ootko sä se Emma Watson?" Joku Anne niminen kysyi minun vieressäni. "Joo", minä vastasin hämmentyneenä.

"Miten sun mielestä meni toi seremonia? Anne kysyy ja katsoo minua ystävällinen hymy kasvoilla. "Ei hyvin, en nähnyt äitiä tai isää ja kaikki kaverini menivät eri ryhmiin", minä sanoin ja katsoin edessä kulkevaa Lucaa.

"Ai, sulle ei kerrottu", Anne sanoi ja näytti surulliselta. Minä katsoin häntä hämmentyneenä ja kysyin "ai mitä ei kerrottu?" Anne oli hetken hiljaa. "Sun vanhempas... kuoli kolarissa 2 viikkoa sit..", Anne sanoi.

Minä pysähdyin. Silmäni sumenivat itkemisestäni. Minä istahdin maahan surullisena ja järkyttyneenä. Anne seisoi vieressäni. Joku tuntematon haki paikalle Lucan. Luca käveli eteeni ja kysyi "mikä nyt tuli?"

Minä katsoin häntä surun sokaisevilla silmilläni. "Mun vanhemmat... kuoli kolarissa. Te ette edes kertoneet mulle! Mä olin tietämättömänä typerässä hylätyssä sairaalassa samalla, kun mun vanhemmat ajo kolarin!", minä huusin Lucalle.

"Mä oon hyvin pahoillani, mut sun pitää jatkaa matkaa", Luca sanoi. "Mä en lähde enää mihinkään!" Minä huusin surullisesti. Luca viittosi kahta vartijaa viereensä. Luca kuiskasi hiljaa kummankin korvaan.

Vartijat tulivat minua päin ja olivat aikeissa nostaa minut. "EI LOPETTAKAA! ÄLÄÄ KOSKEKO MUHUN! MUA EI TUNTEMATON IHMINEN NOSTA!", minä huusin.

Luca käveli viereeni. "Jatkatko matkaa omin jaloin tai pitääkö minun kantaa sinut?", Luca hymyili minulle. "Mä osaan ite", minä vastasin. Lähdin kävelemään hitaasti eteenpäin. Olin liian surullinen edes ajattelemaan. Minulla ei ole enää perhettä. Kotini on Rubiikki...

Lucan kaksi vartijaa käveli vierelläni. He varmistivat, että pysyn perässä. Yhdessä vaiheessa pysähdyin ja ne vartijat kannustivat minut liikkumaan.

Olimme kävelleet jo kauan. Vihdoin Rubiikin muuri näkyi. Edessämme oli iso portti ja portin ympärillä oli ainakin 10 vartijaa. Täältä ei pääse pakoon, ei mitenkään...

Vartijat avasivat portin oven. Kävelin ensimmäisenä sisälle Lucan vierellä. Vartijat katsoivat minua. He ilmeisesti tunnistivat minut...

Huomaan, että Rubiikin muurien sisäpuolen ympärillä on pitkä juoksurata. Luca oli sanonut seremoniassa, että majat sijaitsivat kaukana toisistaan. Veden maja oli Rubiikin keskellä ja muut majat olivat Rubiikin nurkissa. Majat olivat isoja.

Katson ympärilleni. Rubiikin keskellä on myös joitain muitakin rakennuksia. Huomaan myös paljon vartijoita ja torneja missä he vartioivat. Miksi kaikki kääntivät katseen minuun? Kävelin hitaasti Lucan vierellä.

Kävelimme Rubiikin kauimpaan reunaan. Siellä sijaitsi Tulen maja eli minun uusi kotini. Jeee....

Maja oli iso ja jotenkin synkän näköinen. Kävelimme majan sisälle. Sisällä oli iso ja pitkä suora käytävä jossa oli huoneen numeroita. Huoneita oli 5. Vihdoin pitkän käytävän jälkeen käännyimme ruokalaan joka oli hyvin suuri. Ruokalassa oli isot ikkunat ja pitkät pöydät.

Kävelimme ruokalan läpi isoon aulaan. Aulassa oli paljon sohvia ja iso tv. Aulassa oli myös isot ikkunat. Aulan jälkeen kävelimme käytävää pitkin. Käytävällä oli paljon huoneita jossa luki vr- harjoittelutila. Näitä huoneita oli neljä. Käytävän jälkeen menimme leveää portaikkoa ylös. Kerroksia oli ilmeisesti 6.

Kävelimme tokaan kerrokseen. Tässä kerroksessa oli iso nyrkkeilysali ja kuntoilusali. Kävelimme vielä yhden kerroksen ylemmäs ja tähän me jäimme. Tämä oli iso tyhjä tila jossa oli paljon sohvia ja huomasin tilan päässä neljä vessaa.