Liekehtivä ruusu

luku 5 kaksi vuotta aiemmin

Kaksi vuotta aiemmin.

Minä kävelin yksin kadulla illalla. Viestittelin poikaystäväni Karlin kanssa. Karl sanoi, että oli kuullut minusta huhun, että minä en rakastaisi enää Karlia. Se ei ollut edes totta ja Karl uskoi, että oli.

Riitelin Karlin kanssa. Hän sanoi, että minä olen pettänyt häntä. Sekään ei ollut totta. Kuka ihme oli juorunnut minusta huhuja, jotka eivät edes olleet totta? Minä kävelin vähän nopeampaa kuin aiemmin. Minua ärsytti se, että Karl uskoi niihin typeriin huhuihin.

Yhtäkkiä tiputin vahingossa puhelimeni. Nostin puhelimeni maasta ja samalla katsoin ympärilleni. En ollut enää samalla kadulla kuin minun pitäisi. Missä vaiheessa olen kääntynyt väärälle kadulle? Missä minä olen?

Minä seisoin synkällä kadulla ihan yksin. Vieressäni kohoili hyvin pitkä ja iso aita. Toisella puolellani oli vain metsää ja pelottava istumapaikka, jonka vieressä oli katulamppu. Minä huokaisin ja kävelin penkkiä kohti. Istahdin penkille ja katsoin vielä ympärilleni ja sen jälkeen katsoin puhelintani.

Avasin puhelimessani Google Mapsin. Katsoin kartasta missä minä olen ja huomasin, kun ruudulleni tuli teksti jossa luki: 20 min kotiin. Katsoin järkyttyneenä tekstiä. Yritin löytää kartasta missä ihmeessä olin, mutta tätä paikkaa ei oltu merkitty kartalle. Hyvin outoa.

Huomasin että Karl oli lähettänyt minulle 4 uuta viestiä.

"Onko nää huhut totta?"

"Missä sä oot?"

"Mä en jaksa tätä enää kauaa"

"Mä jätän sut"

Karl esti sinut.

Minua kauhistutti se, että Karl jätti minut. Miten tässä näin kävi? En ollut tehnyt edes mitään väärää.. huhut eivät edes olleet totta. Karl ei edes antanut minun selittää omaa näkökulmaani. Aloin itkemään täristen. Sujautin puhelimen taskuuni. Istuin vielä hetken, kunnes nousin nopeasti ylös penkiltä, kuultuani rapisevia askelia takaani. Säikähdin hieman, mutta kun käännyin takanani oli paras kaverini Max. Pyyhkäisin nopeasti kyyneleet poskiltani Maxin huomaamatta ja normaaliin tapaamme löimme nyrkit yhteen ja samalla suruni kaikkosi.

Max kysyi "mitä sä täällä teet ja vieläpä ihan yksin?" Vastasin illan hämärässä "riitelin Karlin kanssa - hän jätti minut ja esti..." En voinut vieläkään uskoa, että Karl jätti minut. JÄTTI MINUT HUHUJEN TAKIA.
"Miksi Karl jätti sut?" Max kysyi ihmeissään. Minä katsoin Maxia silmiin. "Hän uskoi huhuja", minä sanoin.
Max katsoi minua ihmeissään. "Mitä niissä huhuissa kerrottiin?" Kerronko Maxille? Hän on minun paraskaveri joten kyllähän minun täytyy kertoa. Kerronko kaiken?

"Kerrottiin, että minä en rakastaisi enää Karlia ja että minä petin häntä. Se ei ole totta, enkä tiedä kuka oli keksinyt huhut", minä kerroin ja istahdin penkille. Max käveli viereeni ja istui samalle penkille. "Olen pahoillani erostanne, mutta et vastannut minun toiseen kysymykseen", Max sanoi ja katsoi sitä isoa kohoilevaa aitaa edessämme. Minä katsoin kysyvästi Maxia.

"Mihin en vastannut?" Minä sanoin.

"Miksi olet tällä kadulla ihan yksinäsi?" Max sanoi.

Minä katsoin häntä ja muistin viimein sen, että olin eksynyt polulta ja sen, että tätä paikkaa ei oltu merkitty kartalle.
"Mä en itekkään tiedä miten mä päädyin tänne. Mä kävelin vaan eteenpäin ja sit mä pudotin mun puhelimen. Kun mä katoin mun ympärille mä olin päätynyt tänne. Tätä paikkaa ei oltu merkitty kartalle ja kuulemma kotini on 20 minuutin päässä", minä sanoin ja huokaisin kyllästyneenä.

Max näytti hieman yllättyneeltä." Miksi näytät niin yllättyneeltä?" Minä kysyin ihmeissäni. Max katsoi minua nolosti "ei mitään, unohdetaan koko asia ja mennään kotiin.

Outoa. Miksi Max näytti niin yllättyneeltä ja ei kertonut miksi hän näytti sellaiselta. Miksi Max oli edes alun perin itse tällä kadulla? Max käyttäytyi oudosti. Ihankuin Max tietäisi jotain, mitä minä en. Vaikka minulla oli paljon kysymyksiä päässäni, joita haluaisin sanella Maxille, en sanonut mitään vaan nousin penkiltä ja lähdin kävelemään pois pelottavalta kadulta Maxin kanssa.

Sanoja: 595

Tätä lukua oli vähän vaikeeta tehä, koska piti keksiä jatkoa tälle tarinalle. Mä keksin monta selitystä tälle tarinalle joten mä lupaan, että jatkoo tulee nopeesti!