Liekehtivä ruusu

luku 8

Tässä alussa haluun sanoa, että lukekaa omalla vastuulla:)

Minä nousin seisomaan penkiltäni. Luca käveli oven eteen. "Muista, että tästä ei vielä puhuta kenellekkään. Sun kaverit saa tietää sun ryhmän seremoniassa".

"Joo", minä vastasin. Luca avasi oven ja huomasin, että kaikki odottivat jo minua. He kaikki katsoivat minua ja Lucaa.

"Viekää heidät huoneeseen 13b", Luca käski vartijoita. "Huomenna on seremonia. Lähdemme sinne klo 14.00", Klaus selventi Lucan lausetta. Me kaikki nyökkäsimme.

Kaksi vartijaa kävelivät takanamme ja yksi edessämme. Kävelimme sitä valkoista käytävää.
Olimme hetken jo kävelleet samaa valkoista kaytävää, kunnes käännyimme toiselle käytävälle. Käytävän päässä oli huoneen ovi jossa luki '13b'. Vartija edessämme avasi huoneen oven avaimilla. Meidät työnnettiin sisälle ja lukittiin ovi perässä.

Katselin hetken huonetta. Huoneen seinät olivat harmaat ja lattia valkoinen. Katto oli tumma ja siellä roikkui lamppu. Huoneessa oli kaksi kerrossänkyä ja yksi patja. Kerrossänkyjen välissä oli yöpöytä. Huoneessa oli myös wc joka oli pieni ja ahdas.

Minä varasin yhden kerrossängyn alapedin. Toby meni yläpetiin. Max meni toisen kerrossängyn yläpetiin ja Alice alas. Thomas käveli pettyneenä patjan luo.

Olimme kaikki hetken hiljaa vaikka minulla oli miljoonia kysymyksiä mielessä.

Suljin silmäni ja nukahdin nopeasti. Heräsin aamulla kun Toby ravisteli minua "Emma, Emma herää", Toby kuiskasi korvaani. "Mitä kello on?" minä kysyin unisena. Toby katsoi hetken silmiini ja vastasi "kello on 12.00".
"Herran jestas! Minähän nukuin ihan yli kauan!" Minä vastasin kovalla äänellä ja nousin istumaan sängyn reunalle.

"Ei hätää, et ole ainut. Alice ja Max vielä nukkuvat", Toby hymyili. "Okei" minä sanoin ja hieroin silmiäni. Istuin hetken Tobyn vieressä. Minulla on kaamea nälkä. Minä ajattelin hajamielisesti. Yhtäkkiä joku vartioista avaa oven. "Tulkaa aamiaiselle" vartija sanoo kovalla äänellä, että Alice ja Maxikin heräävät. Vartija laittaa oven kiinni ja minä purskahdan nauruun.

"Mikä naurattaa?" Alice kysyy. Tobykin ryhtyy nauruun. "Näytätte linnuilta jotka putosivat puusta", Toby nauraa kovalla äänellä. "Hm" Max mörähtää hiljaa. Alice nousee sängyn reunalle.

Minä nousen ylös ja kävelen ovea päin. Toby, Thomas ja Alice ovat ehtineet vierelleni. Max kompuroi alas sängyltä.

Olen juuri avaamassa ovea kun vartija avaa oven ja katsoo suoraan silmiini. Minä katson Tobya ja hän vain ottaa kädestäni kiinni. "Hyvä, olette hereillä", vartija sanoo ja lähtee kävelemään. Minä seuraan häntä Tobyn, Alicen, Thomaksen ja Maxin kanssa.

Kävelemme suoraa käytävää pitkin. Seinät ovat tiilistä tehtyjä. Käytävä on kapea ja molemmin puolin seiniä on outoja tauluja. Yhtäkkiä vartija pysähtyy ja viittoo kädellään yhtä pöytää edessään. "Tuossa voitte syödä" hän jatkaa "tuolla on ruokaa" vartija osoitti tiskiä.

Olimme jo ottaneet ruokaa tiskiltä ja istuimme kaikki pöydän ympärillä. Tämä huone missä olimme, oli kuin iso sali jossa syötiin. En toki nähnyt muita pöytiä. Luca kävelee huoneeseen neljän vartijan, Klauksen ja Alexin kanssa.

"Nyt on aika lähteä. Tässä on teille vaihtovaatteet", Klaus ojentaa meille vaatekasan. He kaikki lähtevät pois huoneesta. Minä valitsen vaatekasasta oikean kokoset vaatteet. Kaikki laittavat samat vaatteet. Musta huppari, mustat niken kengät, mustat housut ja mustat lippikset.

Toby nousee ylös ja kävelee ovea päin. Minä menen perässä ja kuulen Alicen, Thomaksen ja Maxin tulevan myös.

Miehet ohjaavat meidät ulos tästä rakennuksesta. Ulkona odottaa musta limusiini. Minä nousen auton kyytiin Alexin, Lucan ja Klauksen perässä. Luca istuu yhteen nurkkaan Klauksen ja Alexin viereen. Minä menen istumaan toiseen nurkkaan ystävieni kanssa. Huomaan myös, että vartijat jäävät kyydistä pois.

Matka oli pitkä ja hiljainen. Katsoin maisemia ikkunasta. Kaipaan vanhempiani, mutta uskon, että heille on kerrottu seremoniasta ja he ovat paikalla kannustamassa minua. Ainakin toivon niin... Limusiini pysähtyy ja auton ovi avautuu. Taas vartijoita ja tällä kertaa heitä on kuusi.

Luca, Klaus ja Alex nousevat ulos limusiinista. Thomas menee perässä. Minä epäilen hetken, mutta nousen kuitenkin nopeasti Thomaksen perässä ulos. Toby, Alice ja Max tulevat perässä.

Kun nousen autosta ulos nään sen ison keskusrakennuksen edessäni. Se on todella korkea ja leveä. Nään myös ihmiset ympärilläni kiirehtimässä rakennukseen.

Kävelemme rakennuksen portaita ylös. Alex sanoi, että menemme kerrokseen 80. Huomasin, että kun kävelimme portaita ylös, muut ihmiset väistivät meidät kaukaa. Ilmeisesti kaikki tietävät, että Luca on asian johtaja.

Tuntuu oudolta nähdä vihdoin muitakin ihmisiä. Olemme pitkään olleet hylätyssä sairaalassa. Nyt kävelemme ihmisten ilmoilla.

Pääsemme vihdoin oikeaan kerrokseen. Portaiden edessä on vain harmaa ovi. Joku vartijoista avaa oven ja me kävelemme sisälle. Huone on iso ja meluisa. Huoneen päässä on lava. Muualla on vain tuoleja joissa istuu nuoria ja heidän vanhempiaan. Vanhemmilla on omat penkit ja nuorilla omat.

Huomaan, että jokainen nuori on innoissaan ja peloissaan. Kyllähän minäkin olen..

Kävelemme lavalle. Hetkinen, hetkinen.. Kävelemme lavalle. Ihmisten eteen. Kaikki varmaan katsovat minua. Minä mietin kauhuissaan. Seisomme lavalla. Minä seison edessä Lucan vieressä. Huomaan, että ihmiset edessämme katsovat meitä ihmeissään. Joku huutaa "nuo ovat ne kadonneet nuoret".

Unohdin kokonaan, että meistä on voitu tehdä katoamisilmoistus. Ihmiset alkavat hätääntyä. Luca katsoo minua mikrofoni kädessään.

"Hei, minä olen Luca Williams. Tiedätte varmaan, että olen tämän kaiken takana. Tänään on seremonia, mutta ennen sitä, minä haluan esitellä nämä nuoret vieressäni. Kertokaa nimenne", Luca sanoo.

"Olen Max Williams", Max sanoo. "Olen Toby Smith", Toby sanoo ja ojentaa mikrofonin Alicelle. "Öö.. minä olen... Alice Edwards", Alice puhuu epävarmasti. "Olen Thomas Walker", Thomas puhuu ja antaa minulle mikrofonin.

Minun vuoroni puhua.. "Mm minä.. minä olen Emma Watson", minä sanon ja katson Lucaa vieressäni. "Aika aloittaa seremonia", Luca puhuu ja jatkaa "nuori tulee tänne eteen ja viiltoo tällä veitsellä rannettaan ja kertoo tuloksensa".

"Thomas ensin", Luca käskee ja antaa veitsen Thomakselle. Thomas viiltoo ranteensa ja puhuu "minä kuulun veteen". Voi ei! Hän ei ole samassa kuin minä. Minä ajattelen. Max tekee saman kuin Thomas ja puhuu päättäväisellä äänellä "minä kuulun jäähän". Hänkään ei ole samassa kuin minä!

Toby ottaa veitsen vastaan ja viiltoo rannettaan. "Minä kuulun tuuleen".
Tunnen kun sydämmeni tykyttää nopeampaa. Miten hän ei ole samassa kuin minä? Luca huomaa minun itkevän. Katson häntä surullisesti. Alice puhuu "minä kuulun luontoon".

Vihdoin minä saan mikrofonin ja veitsen. Viillän hitaasti rannettani ja puhun "minä... kuulun" lopetan puhumisen ja itken. "Minä kuulun Tuleen". Katson nuoria edessäni. Minä annan veitsen ja mikrofonin Lucalle.

Luca aloittaa "nytten muiden nuorien vuoro". Luca kertoo nimiä. Kuulen kun nuoret puhuvat. Minä kuulun luontoon. Minä kuulun tuleen. Minä kuulun tuuleen. Miksi minun piti mennä tuleen? Haluan Tobyn luo. En halua mennä yksin tulen majaan..

Seremonia loppui tunti sitten. En nähnyt äitiä tai isää. Minulla ei ole mitään jäljellä. Kävelen yksin kohti rubiikkia.

Yksin kohti tuntematonta....

Sanoja: 1040

Kyllä. Mä ajattelin kirjottaa ja julkaista toisenkin luvun joten toivottavasti te tykkäätte siitä:)