Liekehtivä ruusu

luku 2 Seikkailu edessä

Istuin vanhempieni edessä. Olin juuri kysynyt saanko mennä kesä leirille. He katsoivat minua vähän epäluuloisesti. Katsoin heitä isoilla silmillä. Sanoisivat nyt edes jotain, minä ajattelin hermostuneesti. Yhtäkkiä äiti kysyy minulta aika tavallisen ja odotetun kysymyksen. "Mitä siellä tehdään, missä se on, onko siellä aikuisia, tuleeko kaverisi, milloin menet ja kuinka kauan olet siellä?" Katsoin häntä vähän nololla ilmeellä. Miten ihmeessä keksin missä se on? Sitten muistin sen tyypin, joka lähetti sen kuvan siitä tuntemattomasta numerosta. Siinä pienessä kuvassa luki "sijaitsee Ottervillessä".
Se sijaitsee Ottervillessä. Lähden huomenna Maxin, Tobin, Thomaksen ja Alicen kassa. "Siellä uidaan, syödään, grillataan, valvotaan, pidetään hauskaa ja kaikkea muuta kivaa. Siellä on montakin aikuista vahtimassa meitä. Lähden huomenna ja viivyn noin viikon. Vaikka kaikki oli valetta äiti ja iskä uskoivat.

Vanhempani katsoivat toisiaan. Äiti vastasi hymyillen minulle "sopii". Olin niin iloinen kuin ihminen voi olla. "Kiitos äiti ja kiitos iskä!" Juoksin yläkertaan huoneeseeni. Aloin heti pakkaamaan. Enhän oikeasti mennyt edes kesä leirille vaan hylättyyn sairaalaan. Hetken tuntui että olin nialaissut kiven. Pelotti ja jännitti hyvin paljon.

Otin ison kassin jonne laitoin lilan hupparin, mustat farkut, 5 sukat ja alusvaatteet, 2 harmaat tavalliset housut, 2 toppia, 3 t-paitaa, nahkatakin ja lippiksen. Laitoin sinne myös laturini, hammasharjan ja kaikkea muuta yleistä tavaraa. Pakkasin varuuksi myös 50€ rahaa.

Ilta oli tullut ja menin nukkumaan. Näin outoa unta jossa kävelin hylätyn sairaalan sisällä ja näin muita ihmisiä valkoisissa puvuissa. Outoa, minä ajattelin ja heräsin aamulla auringon paisteeseen.
Laitoin laukkuni kiinni ja puin vaatteet. Toki myös tein aamurutiinini ja söin aamupalan. Kaiken sen jälkeen viestitin meidän ryhmään ja kysyin että milloin lähdetään. Aluksi vastausta ei tullut mutta sitten Alice laittoi viestiä että he ovat kaikki jo autolla taloni edessä. Otin kassini laitoin kengät jalkaan ja sanoin heipat vanhemmilleni ja lähdin ulos.

Ulkona näin, että he odottivat minua. Juoksin nopeasti autolle ja siitä lähti pitkä ja vaarallinen matka Ottervillen hylättyyn sairaalaan.

Olimme ajaneet jo 3 tuntia, kunnes näimme hyvin ison, likaisen hylätyn sairaalan edessämme.

Sairaala oli varmaan kaikista isoin sairaala mitä olin koskaan nähnyt ja ajattelin että miksi ihmeessä se oli hylätty? Kysymykset myöhemmälle, ajattelin vähän väsyneesti. Huomasin kaksi ovea, joista varmaan mennään sairaalan sisälle, olivat lukittuina ja pari ikkunaa siellä täällä oli rikki. Yksi rikkinäinen ambulanssi oli parkkeerattu ovien eteen ja huomasin paljon roskia pihalla. Katolle katsoessani hämmennyin. Olin näkevilläni jonkin tai jonkun ihmisen, joka näki minun katsovan häntä ja lähti juoksemaan takaisin sairaalaan sisälle. En kiinnittänyt häneen paljon huomiota, koska arvelin että se olisi joku koditon ihminen, joka nykyään asuisi siellä.

"Ei olisi hyvä idea heti lähteä sairaalan sisälle, minun mielestäni voisimme koota teltan tuon puun taakse ja lähteä huomenna aamulla seikkailemaan tuon ison hylätyn sairaalan sisälle", Toby sanoi. Olin samaa mieltä ja näin muidenkin olevan. "Tehdään niin", minä sanoin.
Oli jo ilta ja alkoi tulla kylmä, kun olimme vihdoin saaneet koottua ison teltan pystyyn puun taakse. Toby oli ajanut autonsa piiloon siltä varalta, ettei kukaan näkisi sitä ja soittaisi vaikka poliisit. Menimme kaikki teltan viereen istumaan. Teimme nuotion jossa voisimme paistaa ruokaa.

Koko illan kerroimme hauskoja ja pelottavia tarinoita ja oletuksia mitä hylätyn sairaalan sisältä voisi löytyä. Max oletti että siellä sisällä ei ole mitään muuta kuin rottia ja hämähäkkejä. Toby taas sanoi meille kaikille, että sisällä oli varmaan joku monen vuoden aikainen zombi tartunta ja sen takia se oli hylätty.  Alice oletti samaa kuin Max. Thomas sanoi että sisältä voisi löytyä syy, miksi se hylättiin. Siinä toki olin samaa mieltä. Minä sanoin että sisällä varmaan asuu monta koditonta ihmistä jotka sanovat hylättyä sairaalaa kodikseen. Aika surulliselta kuin se kuulostaakin, se kuintenkin voisi olla ihan totta.

Paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkia. Ilta oli niin hauska. Olin niin täynnä ja väsynyt. Olin valmis menemään petiin, kunnes kuulin oudon kiljumisen hylätyn sairaalan sisältä. Luulin, että olin ainoa joka säikähti mutta huomasin muut ympärillä säikähtäneen. "Mikä se oli?" Toby kysyi. Katsoimme kaikki toisiamme järkyttyneinä. "Ehkä se oli vain joku eläin", Alice sanoi epävarmasti. Max tuhahti "ja siilet lentää". Katsoin Maxia ja Tobyä. "Okei, ei nyt ajatella mitään kauheaa. Selvitetään huomenna mikä ääni se oli. Tarvitsemme kaikki vähän unta huomisen retkeä varten", Toby sanoi ja lähti kävelemään kohti telttaa. Minä seurasin perässä. Alice, Max ja Thomas istuivat vielä hetken, sen jälkeen he kaikki juoksivat nopeasti peräämme.

Yö oli todella tukala. Ilma oli hyvin kylmä ja yhdessä vaiheessa satoikin. Minulla oli kylmä, hytisin ja Toby huomasi sen. Toby hivuttautui lähemmäksi minua. Hän oli lämmin.
Keskellä yötä heräsin, kun Thomas nousi ylös ja käveli pois teltasta. Hän kai meni vessaan, koska tuli parin minuutin päästä takaisin.

Heräsin aamulla. Aurinko paistoi vihdoin ja oli lämmin. Minä huomasin että Toby vieläkin oli lähellä minua. Alice ja Max olivat jo ulkona. Kuulin kuinka he tekivät munakasta. Ihana kesäinen aamu. Sitten Thomas ja Tobykin heräsi. Thomas käveli ulos teltasta. Toby nousi ja haukotteli. "Toivottavasti ei haitannut, että nukuin vähän lähempänä sua. Näytit siltä, että sulla oli kylmä". Katsoin häntä hymyillen ja vastasin: "niin olikin. Lämmitit mua".

Toby hymyili minulle ja nousi. Hän käveli ulos teltasta ja minä seurasin häntä. "Vihdoin prinsessa ja prinssikin heräsivät". Alice sanoi virnuillen. Minä näytin keskisormea. Max nauroi Alicen vieressä.

"Tässä neidille munakasta", Alice sanoi ojentaen lautasen, jossa oli herkullisen näköistä munakasta. "Kiitos Alice", sanoin. Max antoi vielä Tobyllekkin munakaslautasen.

Kun olimme syöneet, me kaikki nousimme ylös. Keräsimme tavaramme ulos teltasta ja purimme teltan. Olimme valmiita, kävelimme autolle ja heitimme kaikki laukkumme sinne. Peitimme ne vielä peitolla, ettei vaan kukaan löytäisi niitä. Otin kännykkäni ja laturini taskuuni.

Olimme valmiita ja lähdimme kävelemään hylätyn sairaalan taakse. Löysimme hylätyn sairaalan takaa takaoven joka oli yllättäen auki. Katsoimme kaikki toisiamme ja Alice sanoi "Tästä se matka alkaa".

Sanat= 936