Liekehtivä ruusu

luku 11

Verinen ruusu~

Heräsin kerrossängyltä. Yö oli kylmä sillä peittoni oli kuin lakana. Tyynykin oli ihan huono. Tänään oli se päivä, kun aloitamme harjoittelut. Minä valehtelisin jos väittäisin, että minua ei pelota. Minua todellakin pelottaa.

Kävelin ruokasaliin syömään aamupalaa. Viime yö oli ensimmäinen yö täällä. En vieläkään voi uskoa, että minä olen se joka on saanut voimat jo nyt. En minä minun voimia osaa vielä hallita, mutta kyllä minä opin.

Istuin pöydällä ruokalan ikkuna paikoilla yksin. Katsoin karuja Rubiikin maisemia. Minulla on kyllä kavereita, mutta en tiedä missä he ovat. Aurinko paistaa silmilleni ja kuulen kun joku istahtaa viereeni.

"Moi. Jännittääkö sua tän päivän harjoitukset?", Anne kysyi uteliaalla äänellä vierestäni. Minä katsoin häntä ja vastasin "joo, entä teitä?". Tässä pöydässä istui kaverini Matias, Anne, Aksu ja Julius.

"No ei niin paljon sillä mä harrastan karatea ja tänään harjotellaan itsepuolustusta", Matias sanoi ja alkoi syödä omaa ateriaansa. "Mua pelottaa", Julius sanoi ja me nauroimme.

Söimme siinä hetken kunnes katsoin kelloa ruokalan seinällä. "Harjotukset alkaa viiden minuutin päästä joten meidän pitää lähteä nyt", minä sanoin ja nousin pöydältä seisomaan. "Juu, lähetään", Aksu sanoi ja lähti kävelemään aulaan. Me muut seurasimme perässä.

Kävelimme rappusia ylöspäin toiseen kerrokseen missä sijaitsi nyrkkeily- ja kuntoilusali. Kaikki muut nuoret olivat jo paikalla. Meidän oli jaettu ryhmiin ja meidän ryhmässä oli Aksu, Anne, Matias, Julius ja neljä muuta nuorta. Kolme heistä oli poikia ja yksi tyttö jota en tuntenut. Luca oli meidän niin sanottu opettajamme tänään.

"Noniin ja nyt etsikää itsellenne paikka",  Luca sanoi. Minä kävelin Matiaksen viereen tyhjälle matolle. Vieressäni oli Anne ja muut kaverini olivat menneet vähän sivummalle.

"Ensin harjoitellaan miten nyrkkeillään", Luca sanoi ja nyrkkeili ilmaa. "Tehkää samalla tavalla kuin minä", Luca sanoi ja jatkoi ilman hakkaamista. Minä nyrkkeilin ja se oli aika helppoa loppujen lopuksi.

"Seuraavaksi näytän miten potkitaan oikealla tavalla", Luca sanoi kovalla ja päättäväisellä äänellä. Minä katsoin Annea ja huomasin, että Anne oli parempi kuin minä. Kaikki ovat parempia kuin minä sillä osaan vain juosta.

Potkimisessa olin kuitenkin aika hyvä vaikka itse sanonkin. Olimme potkineet ja kuunnelleet Lucan itsepuolustus ohjeita jo tunnin. "Nytten etsikää itsellenne nyrkkeily säkki ja kokeilkaa nyrkkeilyä ja potkimista siihen. Minä tottelin Lucaa ja kävelin vapaan nyrkkeilysäkin luokse.

Aloin potkimaan sitä ja se oli kivaa. Olin itse asiassa tällä kertaa parempi kuin Anne joka nyrkkeili takanani. "Huomenna sitten nyrkkeilette toisianne vastaan", Luca sanoi. Nyrkkeily toisia vastaan on kuulemma todella raakaa ja verta lentää kuulemma paljon. Minä olin kuullut kun siitä oli puhuttu kerran ruokalassa.

"Tämä tunti loppui nytten, mutta muistakaa tulla tänne huomenna klo 8", Luca huusi kovalla äänellä ja poistui salista.

Minä etsin katseellani kavereitani, mutta he olivat jo menneet portaikkoon. Aijon mennä nukkuma saliin vähän venyttelemään. Haluan harjoitella huomista varten. Se on pelottava ajatus, että joutuisin nyrkkeillä vaikka Juliusta vastaan.

Juoksin rappuset ylös asti ja kävelin nukkumatilaan. Kävelin sänkyäni päin ja istahdin hetkeksi alas. Huokaisin ja nousin venyttelemään. Venyttelin jalkojani ja käsiäni ja sen jälkeen nyrkkeilin ja potkin ilmaa vielä hetken. En halua hävitä kenellekkään, koska haluan näyttää, että ansaitsen paikan Rubiikissa.

Tunnit kuluivat ja alkoi tulla pimeää. Olin päivän aikana vain harjoitellut nyrkkeilyä ja potkimista ja olin käynyt myös suihkussa. Suihkutila oli iso ja siellä ei ollut montaa muuta nuorta minun lisäksi.

Istuin hetken sängylläni kun oli pimeetä ja muut jo nukkuivat. Pitäisi mennä nukkumaan, mutta en voi vieläkään uskoa, että äiti ja isä ovat kuolleet. Olisinpa minä ollut paikalla. Olisi pitänyt vain jäädä kotiin. Olisin silloin voinut ehkä jopa hyvästellä isän ja äitin. Tai sitten olisin itsekin kuollut. Hirveä ajatus. En saa miettiä tälläistä sillä huominen on raskas päivä.

Makasin nyt sängylläni. Katsoin kattoa ja yritin jotenkin saada unta. Jossain vaiheessa nukahdin.

———————————————————

Näin unta siitä, että olin uimassa äidin ja isän kanssa. Uni oli aika hirveä ja olen ihan varma, että itkin. Kävelin unessa rannalla ja suuntasin kohti laituria.

Katsoin äitiä ja isää silmiin ja hymyilin. Hyppäsin veteen ja sukelsin siellä. Uin pinnalle päin ja näin auringon paistavan.

Kun pääsin pinnalle joku painoi pääni veteen takaisin. Yritin rimpuilla otteesta pois, mutta tämä oli niin vahva. Yritin nähdä ketä yritti hukuttaa minua ja huomasin, että se oli Matias. Miksi matias yritti hukuttaa minua?

Yhtäkkiä tämä nosti minut vedestä pois. Yskin vettä pois ja katsoin häntä silmiin. Yhtäkkiä joku nosti minut syliinsä ja huomasin, että se oli isä.

Isä katsoi minua järkyttyneenä.
"Sun pitää päästä pois sieltä Rubiikista!", Isä huusi järkyttyneenä. Katsoin häntä ihmeissään ja vastasin hiljaisella äänellä "miksi?".

Isä katsoi minua ja vastasi "sinun pitää selvittää mitä siellä tapahtuu! Aika loppuu kulta. Mene!", Isä huusi.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Heräsin hikisenä ja ihmettelin unen tarkoitusta. Oliko se vain tyhmä uni vai oliko se oikeasti totta mitä isä sanoi? Mutta miksi ihmeessä Matias yritti hukuttaa minut? Onko hän.. murhaaja?

Mitä tapahtuu?

Sanoja: 771