Oli sateinen, mutta ihana päivä, kun viimeisen kerran suljin lapsuudenkotini oven. 19-vuotta ehtisin täällä asumaan, mutta nyt tuntuu, että on vain aika jatkaa matkaa. Äitini ja isäni olivat minua jo pienestä asti tukeneet muutossa omaan asuntoon, ja nyt se askel oli vihdoin edessäni. Omistuksessani oli oma pieni yksiö noin 20 kilometrin päästä äidistäni - tarpeeksi kaukana, muttei liiankaan kaukana.
Oli lokakuun loppupuoli, joten alkoi olla jo viileää ja kiedoin takkiani tiukemmin ylleni kävellessä bussipysäkille. Isäni oli asunnollani jo kunnostelemassa, kun minä vasta hyppäsin bussin kyytiin. Olin onnellinen, sillä vihdoin minulle koitti kaipaamani oma rauha. Koulu lähellä, ei tarvitsisi herätä turhan aikaisin.. Laitoin iPodin kuulokkeet korvilleni ja korotin hieman volyymia, sillä siellä soi One Directionin One Thing. Kappale, johon olin rakastunut heti, kun sen kuulin. Sen jälkeen olin rakastanut poikabändiä koko sydämestä. Nyt saisin sisustaa asuntoni sen mukaan. Paljon tauluja Englannista, julisteita lempibändeistäni.. Kaikkea ihanaa. Ainakin tuhat valokuvakehystä One Directionista! Sen olin päättänyt jo silloin, kun olin juuri täyttänyt 16. Kun One Direction perustettiin.
Olin perillä kaupunkini pienessä keskustassa, jonka jälkeen minun piti vaihtaa bussia, jotta pääsisin tuoreeseen kotiini. Onneksi se tuli nopeasti, ja pääsin taas jatkamaan unelmiani poikien kohtaamisesta.. siitähän olin haaveillut jo 3 vuotta.
YOU ARE READING
This feels like I've fallen in love. (FINNISH)
Teen FictionEmilia saa unelmaloman isältään lahjaksi, ja päättää ottaa ystävänsä Miisan mukaan Lontooseen Loma kääntyykin päälaelleen heidän tutustuessaan uusiin tuttavuuksiin, ja tytöt saavat itselleen mitä erikoisemmat lomaromanssit.. (Jatkuu "I'm still in lo...
