This feels like I've fallen in love. (FINNISH)

Luku 11.

Nukuin varmasti hymy huulillani koko yön. Heräsin noin yhdeksän aikaan aamulla Harryn kolisteluun. Huomasin, että hän yritti olla hiljaa, muttei se tuottanut tulosta. En kuitenkaan antanut hänen huomata olevani hereillä, vaan ummistin silmäni nopeasti takaisin kiinni. Harry lähti huoneesta laittaen oven varovaisesti kiinni, vain farkut jaloissaan. 

Yritin jatkaa uniani, mutten onnistunut, vaikka varmastikin tunnin verran yritin. Mielessäni pyöri vain Harry. Hän suuteli minua illalla. Hän lähti aamulla sanomatta mitään? Miksi? Häntä ei edes kuulunut takaisin tunnissa..

Turhan yrittämisen jälkeen päätin nousta suosiolla ylös. Heitin Harryn hupparin päälle, jonka hän oli jättänyt lattialle. Astelin varovaisesti portaat alas ja suuntasin keittiöön. Kaikki nukkuivat, eikä Harrya näkynyt missään. Mihin hän oli lähtenyt näin aikaisin aamulla, ja vielä yksin? Keittelin keittiössä kahvia, ja kuulin kolinaa takaata. Se oli Niall. 

"Ootko nähny Harrya?", kysyin uniselta Niallilta.

"En, miten nii? Eikö se sun kanssa nukkunu viime yön?", hän kysyi.

"Nojoo, mutta se häipy siinä yheksän aikaan johonki, eikä oo tullu vieläkää takasin..", sopersin.

"Aijaa, no.. toi ei oo kyllä Harryn tapasta."

Joimme Niallin kanssa muutaman kupin kahvia jutellen. Kello läheni jo puolta kahtatoista, ja Harry oli silti kadoksissa. Lopulta muutkin pojat alkoivat heräilemään ja hekin saapuivat kanssamme keittiöön. 

Miisan herättyä päätimme lähteä hotellille hakemaan tavaramme, sillä Louis oli pyytänyt meidät hänen asunnolleen lomamme loppuajaksi. Pojat olivat juuri heränneet, joten päätimme ottaa suosiolla taksin.

Saavuimme hotellille ja astelimme sisälle. Yleensä hotellin aula oli täynnä ihmisiä katsomassa jalkapalloa tai muuten vain istuskelemassa baarissa, mutta tällä hetkellä siellä ei ollut yhtäkään ihmistä. Menimme huoneeseemme hakemaan tavarat, jonka jälkeen luovutimme huoneemme ja suuntasimme ulos takaisin taksimme luokse, joka veisi meidät takaisin Loun asunnolle.

"Valitettavasti emme voi päästää teitä poistumaan hotellista.", nuori naishotellivirkailija sanoi.

"Mitäh?", Miisa kysyi hämmentyneenä.

"Sinä voit mennä, mutta ystäväsi on jäätävä tänne. Anteeksi, emme voi muuta."

"Joo hei Miisa, mee vaa.. ota nää munki kamat sinne kämpille, tuun sit vaiks perässä. Tuskin tää nyt kauheen kauaa vie..", sanoin Miisalle hätäisesti.

Odottelin varmaan puoli tuntia hotellin aulan sohvalla näkemättä ketään. Hotelli oli aivan autio ja aloin jo pelätä, että jollekin oli sattunut jotakin.

Istuin vielä muutaman minuutin paikoillani, ja sitten alkoi kuulua rauhallista musiikkia. Hetken kuluttua tajusin, että kappale oli Nothing Like Us. Lempikappaleeni Justinilta. Voi taivas, että rakastin sitä..

Kulman takaa ilmestyi Harry. Hänellä oli ruusu suussaan, ja hän käveli luokseni smokki päällä. 

"Saanko luvan?" Hän kysyi hymyillen, ja ojensi samalla ruusun minulle.

"Tottakai saat", vastasin hymyillen ja niiasin hänelle.

Musiikki vaihtui joksikin ihme klassiseksi musiikiksi, ja Harry tanssitti minua varmastikin tunnin sen tahtiin. Musiikki vaihtui, ja soittimesta alkoi kuulua poikien noin 1,5 vuotta vanha kappale One Way Or Another, jonka he olivat coveroineet hyväntekeväisyyteen. "Tässä siis pitäisi tanssia nopeasti..", tuumisin itsekseni, kunnes Harry alkoi viedä minua yhä nopeammin ja nopeammin. Nauroin ja kiljuin Harryn tanssittaessa minua, sillä kukaan ei ollut ennen tehnyt samalla tavalla kuin hän. Pääni meni pyörälle vauhdista, ja oikein toivoin kappaleen loppuvan. Pian se loppuikin, ja tanssimme loppui erittäin vaikeaaseen taivutukseen. Luulin että minulta katkeisi selkäranka, mutta onneksi Harry oli sen verran hienovarainen, ettei antanut tämän tapahtua.

Istuimme sohvalle ja soittimesta alkoi kuulua To the Moon and Back. Se kappale oli aivan ihana. Olin rakastanut sitä aivan pienestä asti, mutta lempikappaleeni siitä teki Emblem3:n Keaton Stromberg. Hän teki kappaleesta ihanan akustisen version, johon olin suunapäänä rakastunut. Onneksi Harry tiesi sen, ja soitti juuri Keatonin version.

Istuimme sohvalla sylikkäin ja Harry vähän väliä pussaili minua otsalle, poskelle, huulille ja nenänpäähän. 

"Oot maailman söpöin tyttö, kenet oon ikinä nähnyt", Harry sanoi hymyillen, ja jatkoi: "ihan oikeesti, vaikkei me ollakkaan kauaa tapailtu, mitä nyt ehkä viikko, mutta pari päivää kunnolla, ni musta tuntuu oikeesti siltä, et oon löytäny elämäni rakkauden."