This feels like I've fallen in love. (FINNISH)

Luku 12.

Harry soitti heidän rumpalinsa hakemaan meidät Louisin kämpälle, sillä Harry oli tullut hotellillemme taksilla. Josh saapui tuota pikaa ja eipä aikaakaan kun olimme taas tutulla asunnolla. Oli jo ilta, mutta muut pojat ja Miisa olivat tehneet päivällisen näin myöhäseksi vain minua ja Harrya varten.

"Muistakaa sitte pojat OIKEESTI mennä aijois nukkumaa, ku huomenna on nii aikane herätys koska meillä on ne treenit aamupäivällä..", Liam sanoi isällisesti pojille.

"Joojoo isukki, muistetaan myös pestä hampaat ja käydä pissalla ennen ku lähetään", Niall vastasi Liamille piikittelevästi ja Liam loi Nialliin leikillään murhaavan katseen. 

Vielä ennen nukkumaanmenoa pojat päättivät katsoa elokuvan, ja tällä kertaa antoivat tyttöjen päättää.

"Eli siis, Emilia, Miisa ja Liam ovat tänään vastuussa leffasta.. ei sitte mitää liian ällörakkautta oikeesti, tääl on sinkkuja ja tulee yksinäinen olo muuten", Zayn sanoi.

Voi Zayn parka. Hän oli juuri eronnut Perriestä, sillä he eivät lähes ikinä ehtineet nähdä. Tiesin kuitenkin sisimmässäni, ettei se ollut heidän lopullinen ero. He olivat täydellisiä toisilleen - heistä huomasi, että he rakastivat toisiaan koko sydämestään.

"Emiliaaa, palaatanko sit asiaan? Me aateltiin et jos katottais tää Lol?", Miisa kysyi keskeyttäen ajatukseni.

"No mä just katoin sen, mutta olkoon."

"..........että tämmönen..", Zayn tokaisi ja laittoi leffan pyörimään.

Hyökkäsimme kaikki sohvalle ja iskeydyin Harryn ja Liamin väliin. Niall hyppäsi kuitenkin vielä meidän kolmen päälle haettuaan suklaata. Sulauduimme kuitenkin sohvalle, vaikka vaikeata se oli.  

Olen aina ollut hirveän herkkä, ja tämä elokuva toi vieläkin kyyneleet silmilleni. Nyyhkytin Harryn olkapäätä vasten Liamin silittäessäni olkapäätäni ja hieman tirskuen. 

Leffan loputtua yritimme soluttautua nukkumaan. Miisa ja Louis valloittavat Louisin huoneen, Liam ja Zayn vierashuoneen ja Niall olohuoneen. Minulle ja Harrylle jäi siis vain kellari. Siellä kuitenkin oli 2 patjaa, joten se ei tuottanut ongelmia, mutta kellarissa oli kuitenkin normaalimpia viileämpää, olihan jo talvi tulossa. Louis oli lahjoittanut käyttöömme yhden huovan, jolla meidän pitäisi pärjätä.

"Louis on kyllä välillä ajattelematon idiootti..", Harry tokaisi minulle yllättäen.

"Mitääh.. miks?", kysyin hämmentyneenä.

"No mä en vaan ymmärrä miten se luulee meidän pärjäävän.."

"Harryyyyy! Luulin et se ois jotenki vakavampaa..", nauroin.

"Äsh, unohda."

"Mut Harry, muistatko sen Larry Stylinson jutun?", kysyin häneltä.

"Joo.. en haluu ees muistella sitä. Kiitos vain."

"Mutta miks? Mikä siihen tuli? Teidän ystävyyteen?"

Harry vaikutti tulistuvan, joten annoin asian vain olla.

"Joo ihan sama, en haluu tietenkää vaivata sua. Ja joo, tostahan on jo muutama vuos aikaa.. mut jotenki vieläkin mulla on sitä ikävä."

"Mut Emilia, sullahan on nyt mut. Sulla on mut kokonaan. Ei sun tarvi kaivata sitä aikaa.. olin sillon sulle kaukanen idoli, mutten oo enää. Nykyään se on Hemilia Styninen, jos siitä lähetään.", Harry sanoi ja hymyili minulle vinosti. "Hyvää yötä", hän jatkoi ja antoi suukon poskelleni.