This feels like I've fallen in love. (FINNISH)

Luku 7.

Heräsin aivan hirveään puheensorinaan. Tiesin olevani väkijoukon keskellä, mutta minulla ei ollut hajuakaan missä olin, kenen kanssa tai mitä tekemässä. Avasin hitaasti silmät, toivoin ettei kukaan ympärilläolevista huomaisi minun olevan hereillä. Yritin liikutella päätäni mahdollisimman huomaamattomasti saadakseni tietää, missä oikein olin. Valitettavasti yritykseni ei kuitenkaan onnistunut..

"EMILIA, SÄ OOT HEREILLÄ" , joku tai jokin tuli vierelleni huutamaan. Se oli miehen ääni, joten olin vaipumassa jo pieneen paniikkiin.

"Heei iha rauhassa oikeesti, sillä on varmaa aika paha aivotärähdys ku näin kauan on nukkunu.." , toinen ääni sanoi viereltäni. Sen äänen tunnistin, se oli Miisa. Onneksi. Thank you God. En ole yksin..

"Mmitäääh.." , sain sanottua. Hetken oltuani hereillä, tajusin Miisan olevan vierelläni.

En kuitenkaan vieläkään muistanut miten olimme tänne päätyneet. Viimeinen muistikuvani oli se, kun seisoimme ulkona kaatosateessa, odotellen Edin keikkaa.

"Jätit sit mut yksin ku sä sillai pökerryit." Miisa tokas mulle leikillään vihaisena.

"Mitä sä höpiset..." , kysyin uteliaana.

"Emiliaaaaaaaa, haluutko jotain syötävää?" kuului kauempaa. Nousin hitaasti istumaan ja näin Liamin vierelläni. "Tän on pakko olla unta. Miisa, nipistä mua NYT. Mä en enää ymmärrä..." , sanoin ja olin vähällä pyörtyä uudelleen, mutta Liam sai napattua kädestäni kiinni. 

"Sä kyllä nyt pysyt hereillä, oot jo nukkunu niin monta tuntii, ettet voi olla väsyny.."

"No emmä väsyny ookkaa, vähä on vaan tää todellisuudentaju jääny jonnekki.." Vaikka olin jo vaihtanut muutaman sanankin Liamin kanssa, en voinut uskoa että olin luultavasti Edin bäkkärillä. One Directionin, Edin ja Union J:n kanssa. En todellakaan, tämä olisi jo liian taivaallista..

"Miisa tässä kuitenki sun vierelläs pysys urhoollisena.." Harry tuli keittiöstä ja vilautti leveän hymyn Miisalle ja minulle.

"Voi jestas... Emilia kuule, oon joutunu kestää noita tässä viimiset neljä tai viis tuntia ku sä oot vaan kuorsannu tässä.. Mitä sulle oikee kävi?"

"Hei, multa on turha kysyy.. sä siinä mun vieressä olit ja sun se pitäs tietää.. En ees muista koko keikasta mitään, jos me ollaan sielläkään ees oltu vielä. Hei totaaa, saisinks vaikka lasin vettä tai jotain?" kysyin tympeästi Harrylta ja Liamilta.

"Jep, tottakai saat" kuulin Niallin huutavan jostain kauempaa. 

Juotuani lasin tyhjäksi, olin valmis lähtemään vaikka kävellen takaisin hotellille. Mutta Miisa, sekä kaikki 10 paikalla olevaa poikaa kielsivät meitä ehdottomasti lähtemästi. Mulla oli kuulemma vielä niin paha olo ja Miisa liian väsyny. Ja sitäpaitsi vieläkin kuulemma sato. No, päätin olla mukava ja totella Miisan käskyä. Jäisimme tänne vielä yöksi ja huomenna menisimme takaisin hotellille. Heti aamusta, kävellen.