This feels like I've fallen in love. (FINNISH)

Luku 8.

Iltamme sujui leppoisasti, juttelimme poikien kanssa mm. Suomesta, heidän kiertueistaan, heistä itsestään, sekä minusta ja Miisasta. Valvoimme varmastikin kolmeen asti yöllä, sillä olin itsekin herännyt vasta myöhään illalla, ja juteltavaa oli paljon. 

Heräsin ensimmäistä kertaa joskus kymmenen aikoihin, mutta olin kuitenkin liian laiska nousemaan ylös. Sen seurauksena siis nukahdin uudestaan.

Luulin nukkuneeni ainakin muutaman tunnin, kunnes katsoin kelloa ja näin sen näyttävän vasta 10:31. Olin siis nukkunut puoli tuntia. Äsken olin herännyt kovaan kolinaan, joka kuului backstagen pienestä keittokomerosta. 

Olin nukahtanut farkut ja huppari päälläni, ja nekin olivat vieläkin kosteat edellisillan kaatosateesta. Hipsin keittokomeroon katsomaan kuka siellä hääräili ja mitä. Yllättäen näin Harryn kokkailemassa kaikille aamupalaa. 

"Huomenta", Harry sanoi hymyillen.

"Huomenta vaan", vastasin hänelle haukotellen.

"Sä haiset vieläki ihan märältä koiralta, haluutko multa jotkut vaihtovaatteet?", hän kysyi nauraen.

"Emmä kiitti, me kumminki varmaan lähetään heti kun toi Miisa vaan jaksaa nousta.."

"Hei, sillä saattaa kumminki vielä kestää, me valvottiin aika kauan.. ja pitäähän teijän nyt syödäkkin, eikä sun muutenkaan kannata lähtee mihinkään kävelemään märillä vaatteilla, vilustutat vielä ittes."

En jaksanut kinata Harryn kanssa enempää, joten vastasin myöntävästi.

"Ei se varmaan haittaa että tää t-paita on hiukan iso.. vai? Ja nää collegehousut?"

"Eeei, en usko."

"Hyvä", Harry vastasi virne kasvoillaan.

En vieläkään voinut uskoa, että olin ollut yön yli lempibändini bäkkärillä. Ja vielä muutama päivä sitten olin ajatellut, etten ikinä edes tapaisi heitä. No mutta, tässä me silti olimme..

Lopultakin muutkin alkoivat heräillä, ja söimme yhdessä Harryn tekemää aamupalaa. Syömisestä ei tullut mitään, koska pojat hassuttelivat kokoajan ja kertoivat tarinoitaan kiertueiltaan. 

Ennen Miisan ja minun lähtöä takaisin hotellille, ajattelimme kuitenkin laiskotella. Tarkoitukseni oli vaipua omaan maailmaani kuunnellen musiikkia iPodillani ja makoilla suurella sohvalla, jonka Ed oli väkisinkin halunnut tuoda bäkkärille. Laitoin napit korvaani ja laitoin Taylor Amesin kappaleen Wolves pyörimään. Eipä aikaakaan, kun Harry hyppäsi hurjalla vauhdilla puoliksi päälleni sohvalle, koska "muualla ei ollut tilaa". 

Kappale oli lopuillaan, mutta Harry halusi kuulla, mitä kuuntelin niin lumoutuneena. Niinpä hän nappasi toisen kuulokkeeni ja laittoi kappaleen uudestaan soimaan. Makasimme sohvalla vierekkäin, sohva oli suuri, mutta silti se tuotti hankaluuksia. Ei se kuitenkaan minua haitannut, olihan se kivaa vain makoilla sohvalla idolin kanssa..

Olin kuitenkin nukahtanut sohvalle ja Liam herätteli minua tökkien minua kasvoille. En tiedä kauanko olin nukkunut, luultavasti vain muutaman minuutin, mutta se tuntui silti ikuisuudelta. 

"Haluutteko että heitän teidät hotellille, vai haluutteko mieluummin kävellä? Siellä meinaan sataa lunta..", Liam kuiskasi.

"En tiedä vielä, en jaksaisi liikkua vielä yhtään mihinkään..", vastasin hänelle aika kovaan ääneen.

"Shhhhhhhh! Harry nukkuu!", Liam hyssytteli takanani.

Toden totta, Harry nukkui tyytyväisen näköisenä vierelläni. "Voi ei, hän on niin suloinen.. kunpa saisin nukkua useamminkin hänen vieressään", ajattelin. 

Harry taisi herätä, sillä hän alkoi hymyilemään.

"Emiliaaaaa, niin sä saatkin", Harry sanoi uneliaana, hänen ihanalla aamuäänellään. 

"....mitä?", vastasin nopeasti.

"Sähän justiisa sanoit että haluut nukkua enemmänkin mun vieressä.. vai näinkö vaan unta?"

"Taisit nähdä unta..", vastasin pikaisesti Harrylle.

"Harmi, oot meinaan tosi sulonen ku tuhiset unissasi.", Harry sanoi minulle katsoessaan minua suoraan silmiin ihanilla silmillään.

Olin kuin sulaa vahaa.