Luku 10.

872 34 3
                                    

Kului päiviä, eikä pojista kuulunut mitään. Ihmettelimme asiaa Miisan kanssa, sillä olimme vaihtaneet puhelinnumeromme Liamin ja Louisin kanssa. Emme kyllä itsekään olleet tehneet asian eteen mitään, mutta se varmastikin johtui siitä, että olimme hirveän ujoja molemmat.

Tarkoituksenamme olisi tänään mennä Lontoon kuuluisaan vahanukkemuseoon, jossa siis on kaikkia kuuluisuuksia vahanukkeina. Olin jo pienestä asti halunnut käydä siellä, ja vihdoin senkin aika koitti.

Oli vasta aamu kun lähdimme taksilla museoon päin, joten meillä olisi koko päivä aikaa tehdä kaikenlaista muuta mukavaa, kuten taas vaihteeksi shoppailla. 

Vihdoin pääsimme museoon ja ihastelemaan kuinka hienoja muotokuvat olivat. Ehdimme ottaa niiden kanssa jo muutamat kuvatkin, kunnes kännykkäni piippasi. "Uusia yksityisviestejä", siellä luki. Avasin twitterin katsoakseni viestin, ajattelin kuitenkin sen olleen joku twitter-ystävistäni, joten en pitänyt asian suhteen niin kovaa kiirettä.

Yksityisviesti oli kuitenkin ihan joltain muulta, kuin ystävältäni - se oli Zaynilta. "Mitä ootte tekemässä tänään? Meillä ei oo tekemistä ja aateltiin jos tulisitte moikkaamaan! Zayn Xx". Hymyilin itsekseni näyttäen Miisalle Zaynin viestin. "No tottakai me mennään !", Miisa vastasi iloisesti.

"Ei meillä mitään ihmeellistä, eli joo. Missä ja milloin? Xx", vastasin hänelle. Pian kuitenkin tuli soitto oudosta numerosta.

"Missä te nytten ootte?", kysyi ääni. Tunnistin hänen olevan Zayn.

"Täällä museossa, ei meillä kyllä enää mitään oo.."

"OK, tulkaa pihalle NYT, ollaan siinä puolen minuutin kuluttua, moi."

Valuimme Miisan kanssa pihalle ja siinä meitä odotti musta limusiini. Emme ehtineet edes ajatella, mistä oli kyse, kun meidät vedettiin sisälle. Näimme siellä kaikki pojat, he olivat taas niin ihanan iloisia ja hymy huulilla.

Ajelimme ympäri Lontoota muutaman tunnin, jonka jälkeen päädyimme Louisin asunnolle. Pojat rupesivat kokkailemaan, Miisan ja minun loikoillessa ja jutellessa Louisin turhankin isolla sohvalla. 

Hetken kuluttua pojat toivat eteemme ruokaa, nuudeleita. Söimme naurskellen ja jutellen kaikista asioista.

Syötyämme pojat alkoivat katsomaan kauhuelokuvaa, mutta minä päätin siirtyä yläkertaan nukkumaan, sillä olin aivan liian pelkuri katsomaan kauhua. Avasin ensimmäisen huoneen oven, olettaen että se oli Loun huone. Heittäydyin sänkyyn, laitoin iPodin kuulokkeet korvilleni ja peiton päälleni. Kuuntelin rauhoittavaa musiikkia nukahtaakseni, ja suunnitelmani toimi hyvin. Pian olin jo syvässä unessa.

Heräsin outoon tunteeseen, kuin joku tuijottaisi. En uskaltanut avata silmiäni, sillä luulin jonkun murtautuneen taloon tai jotain vastaavaa. Ryhdistäydyin ja avasin silmäni. Meinasin saada sydänkohtauksen kun tajusin jonkun istuvan sängynreunalla ja tuijottavan minua suoraan silmiin.

"Heihei Emilia rauhotu.. se oon vaan minä.", kuului rauhoittava ääni viereltäni. Se oli Harry. Hän silitti rauhoittavasti päätäni ja puhui minulle kuin pikkuvauvalle. Sydämeni tykytti vieläkin hurjaa tahtia, enkä saanut hengitystäni tasaantumaan. Pelästyin niin pahasti, en varmasti ikinä ollut pelästynyt niin paljoa.

"Miten mä saan sun rauhotettua?", Harry kysyi.

"Noo vaikka laula mulle!", sanoin hymyillen.

"Okei.. There's nothing like us, there's nothing like you and me. Together through the storm. There's nothing like us, there's nothing like you and me. Together." , Harry lauloi.

En voinut muuta kuin hymyillä hänelle, ja hän hymyili minulle takaisin. Muutaman vuoden olin jo halunnut koskea hänen kiharoitaan, ja nyt tuntui siltä että olisi sen aika. Hipaisin nopeasti hänen kiharoitaan hänen vielä hymyillessä minulle. Hän vuorostaan otti hiukseni hänen sormiensa väleihin ja pyöritteli niitä hennosti. Harry asettui vierelleni makaamaan, juttelimme muutaman tunnin muista pojista ja Miisan ja minun ystävyydestä. Olin jo kuitenkin niin väsynyt, että pysyin tuskin tolpillani enää.

"Hyvää yötä, Harry."

"Hyvää yötä, Emppu", Harry sanoi ja suukotti minua hellästi huulille.

Olin maailman onnellisin tyttö. Mutta, Zayn ja Liam olivat oikeassa harryn suhteen.

This feels like I've fallen in love. (FINNISH)Where stories live. Discover now