sulla on paljon sanottavaa
mulla anteeksipyydettävää
mutta ne tahrat siin vihkon kannes ei ikinä kulu
lopulta kynän kärki kuluu
sulta jää paljon sanomatta ja illan pimeimpinä hetkinä päätätkin hukkua kyyneliin
teet kyynelistä puron, joka osuu mun varpaisiin,
saat mut nauramaan silkasta onnesta
onnesta, että mulla on anteeksipyytämisen lisäksi myös toivoa jatkaa elämää ilman, että juurrun menneisyyteen.
YOU ARE READING
Varjopolun kulkija
PoetryVarjopolun kulkijan ajatuksia illan pimeiltä tunneilta päivän valoon asti. Tervetuloa matkaamaan mielen labyrinttiin, josta on vaikeaa löytää tietä ulos. Kansikuva tehty Canvalla
