Kahdestaan yksinäisinä, täällä olit se, jota pidin tärkeenä
ihailin sun maailmaas kun vihasin omaani
ja silloinkin vierellä olit, kun ylitin rajani
olit täydellinen silloinkin, kun mä en ollut
ja pohjalta nostit ku en itse halunnut
me oltiin täydellisiä,
mutta kun toinen muuttuu ja toinen pysyy samana
ollaan lopulta molemmat hajalla
ei muille tilaa pitäisi jäädä,
jos on yhteinen päämäärä
ei kuvioon tähän mahdu monta
niistä yksikin liikaa oli,
eikä se tähän yhtälöön sovi
kun toinen lähtee niin toinen jää,
teillä omien nyt edetään.
YOU ARE READING
Varjopolun kulkija
PoetryVarjopolun kulkijan ajatuksia illan pimeiltä tunneilta päivän valoon asti. Tervetuloa matkaamaan mielen labyrinttiin, josta on vaikeaa löytää tietä ulos. Kansikuva tehty Canvalla
