Ilta oli ollut hurja , näin sen ilmeest et joku raja oli rikottu
ei ollu sanoja joilla oltais kaikki korjattu
pahottelu ei täs tilantees auttanu
ei huuto takaisin toisiaan tuonut
sä et ollut valmis anteeksiantamaan
mä en ollut valmis luovuttamaan
kuukausi eteenpäin niin ei tätä muisteta
ei raameihin kuvaa meistä ikuisteta
pakko jättää mennyt taa, oppia edes itseään rakastamaan
liian vähän tilaa itelleen antanu, ku toinen oli senkin varastanut
Miten sitä osaa elämässään edetä nyt , kun on kokoaika pettymyksiä kohti mennyt
YOU ARE READING
Varjopolun kulkija
PoetryVarjopolun kulkijan ajatuksia illan pimeiltä tunneilta päivän valoon asti. Tervetuloa matkaamaan mielen labyrinttiin, josta on vaikeaa löytää tietä ulos. Kansikuva tehty Canvalla
