Mietin aina mikä mua vaivaa
olin johdattanut itseni harhaan
niin syvälle etten sieltä ulos päässyt
suljin silmät enkä muuta nähnyt
ainoastaan sut
En halunnut uskoa sitä todeksi,
tiesin että susta oli moneksi,
se miten tapasit puhua,
ja mitkä asiat päätit kertoa
Muilta sä voit peittää totuuden
multa ei mikään varjoon jää
voit muille esittää ystävää
mutta muista, että muutkin voi rakastaa itseään
vihdoin palaset loksahtaa kohdalleen
vihdoin tajusin minne polut olivat ohjanneet
äärelle totuuden
risteyksen päähän
Jos sä päätät ikinä illan pimeimpinä hetkinä salaisuuksia jakaa,
lupaan etten mitään enää salaa
YOU ARE READING
Varjopolun kulkija
PoetryVarjopolun kulkijan ajatuksia illan pimeiltä tunneilta päivän valoon asti. Tervetuloa matkaamaan mielen labyrinttiin, josta on vaikeaa löytää tietä ulos. Kansikuva tehty Canvalla
